Seuramme hallituksen varajäsenen Pälvi Rantalan unettomuuden kulttuurihistoriaa tarkasteleva tietokirja Valvojat – tutkimusmatka unettomuuden historiaan (Avain 2022) on herättänyt laajasti huomiota alkuvuoden ja kevään aikana – eikä ihme, koskettavathan nukkumiseen liittyvät ongelmat monia meistä. Tällä kertaa Pälvi vastaa kysymyksiin seuramme blogitoimittajan Satu Sorvalin haastattelussa.
Kuinka moni haastattelusi on alkanut kysymyksellä ”Miten nukuit viime yönä”?
Aika moni! Vaikka vastaukseni ei päätyisi mukaan juttuun, useimpien toimittajien kanssa olen keskustellut nukkumisesta ja valvomisesta sekä yleisesti että henkilökohtaisessa elämässä. Lähes kaikilla on jotain kokemusta valvotuista hetkistä.
Miten ja milloin sait idean kirjoittaa kirja unettomuuden historiasta?
Heti sen jälkeen, kun olin julkaissut päiväunia käsittelevän tietokirjan Nokkaunia ja tehotorkkuja. Ajatus unettomuuden historiasta iski kuin lekalla päähän – niin kuin hyvät ideat usein: miten mä en ole aiemmin tajunnut, että tässähän se seuraava aihe on!
Olitko perehtynyt valvomisen kulttuurihistoriaan jo ennen kirjan kirjoittamista?
Valvomisen kulttuurihistoriaan en niinkään, mutta nukkumisen historiaan ja kulttuurintutkimukseen kyllä. Valvominen ja unettomuus olivat luonteva jatkumo niille teemoille, joita olin aiemmin käsitellyt, ja osin pystyin myös hyödyntämään aiemmin lukemaani kirjallisuutta.
Mitä/millaisia lähteitä käytit?
Valvojat-kirjaa varten keräsin vuosien ajan erilaisia tekstejä, mainintoja ja esimerkiksi populaarikulttuurin lähteitä. En tehnyt varsinaisesti omaa tutkimusta ja aineiston analyysiä, vaan käytin laajasti aiempaa tehtyä unettomuuden ja valvomisen historian kirjallisuutta ja tutkimusta, jota peilasin erilaisiin esimerkkeihin ja omiin kokemuksiini.
Miten kirjoitusprosessi eteni?
Varsinainen kirjoitusprosessi oli lopulta hyvin tiivis. Sain syksyllä 2020 Koneen Säätiöltä apurahan, ja sen turvin saatoin keskittyä kirjoittamiseen. Olin varannut työhön vuoden 2021, ja kun lukuja oli alun perin mukana muistaakseni 17, kuukautta kohti oli työn alla useampi luku. Aineistojen lukeminen ja kirjoittaminen menivät osin päällekkäin, mutta koetin kuitenkin keskittyä kerrallaan yhteen tai kahteen lukuun.
Ensimmäinen luku valmistui keväällä 2021 ja sain siihen kommentit tutkijaseminaarissa. Sen jälkeen lähetin kustantajalle ehdotuksen kirjasta, ja sain hyvin pian myöntävän vastauksen ja kustannussopimuksen. Sen jälkeen työtahti kiihtyi, kun oli yhteisesti sovittu aikataulut ja kirjasta tuli totta.
Sitten vain kirjoitin, ja kirjoitin, ja kirjoitin! Jokaisen luvun myös kommentoi yksi tai useampi kollega tai vertaislukija, ja lopuksi tietysti kustannustoimittaja kävi tekstin läpi ja antoi omat kommenttinsa ja korjausehdotuksensa. Käsikirjoituksen palautin aika tarkkaan vuosi sen jälkeen, kun olin kirjoittamistyön aloittanut.
Onko valvomisen tai unettomuuden historiassa jotain, mitä haluaisit tutkia tai mitä pitäisi mielestäsi tutkia vielä lisää?
On paljonkin sellaista, mitä pitäisi tutkia lisää! Valvojat-kirjassa ja sitä seuraavassa toisessa tietokirjassa olen tarkastellut joitain aiheita ja henkilöitä, mutta valvojia löytyy taatusti monia muitakin. Olen itse myös enemmän uudemman ajan tutkija, ja esimerkiksi keskiaika ja antiikki ovat aikakausia, joiden suhteen olen täysin muiden tekemän tutkimuksen varassa. Olisi ihana päästä lukemaan suomenkielisiä kirjoja, joissa paneuduttaisiin unettomuuteen vaikkapa juuri keskiajan kulttuureissa!
Mikä on mieleen jäävin palaute, jonka olet saanut kirjasta?
Kaikki palaute on tietysti mieleenjäävää! Aluksi tuntui, ettei kirja oikein löydä lukijoitaan, joten silloin oli erityisen tärkeää kaikki läheisiltä ja kirjan lukeneilta ystäviltä saatu palaute. Erityisesti lämmitti se, että osa oli lukenut kirjan tai sen osia useampaan kertaan. Myöhemmin, kun kirja on saanut mediahuomiota ja sen ovat löytäneet aika monet, on ihana kuulla, että kirjasta voi löytää vertaistukea tai että se saa ajattelemaan asioita ihan uudella tavalla.
Myös negatiiviset palautteet tietysti jäävät mieleen – mutta sellaista kirjoittajalle harvoin tulee suoraan. Somekanavien ja nettipalautteen lukemisen jätin varsin pian, koska niitä jää turhan helposti miettimään ilman, että niistä pääsee keskustelemaan.
Antaisitko vinkin henkilölle, joka suunnittelee tietokirjaa jostain itseään koskettavasta aiheesta?
Kannattaa tietysti miettiä, millaisen tietokirjan haluaa kirjoittaa ja mitä siinä haluaa sanoa. Mikä on kirjan näkökulma? Millaisia lähteitä siinä käytät? Millainen voisi olla kirjan rakenne ja tyylilaji? Suosittelen lukemaan vaikkapa Tietokirjailijan kirjan (Urpu Strellman & Tiina Raevaara), joka on erinomainen opas tietokirjan kirjoittamiseen. Muutenkin kirjoitusoppaat ja tietysti myös kirjoituskurssit antavat vertaistukea, ja myös Suomen tietokirjailijoiden materiaaleihin kannattaa tutustua.
Lisää aiheesta:
Pälvi Rantala Ylen Puoli seitsemän -ohjelmassa: https://areena.yle.fi/1-64204703
Kulttuurihistorian seura 