Lukukeskuksen organisoimaa lukutaidon ja lukemisen teemaviikkoa eli Lukuviikkoa on vietetty Suomessa jo vuosikymmenet. Se päättyy kansainväliseen Kirjan ja ruusun päivään 23.4. Espanjassa vuodesta 1926 lähtien juhlittu päivä on levinnyt ympäri maailmaa ja UNESCO julisti sen vuonna 1995 kansainväliseksi Kirjan ja tekijänoikeuksien päiväksi. Kirjan ja ruusun päivän ajankohta on vaihdellut ajan saatossa eri maissa, mutta päivämäärällä 23.4. on erityistä arvoa, koska se on sekä Miguel de Cervantesin että William Shakespearen kuolinpäivä. Päivän perinteisiin on kuulunut, että miehet antavat naisille ruusuja ja naiset miehille kirjoja – mutta ehkäpä voimme heittää tämän ajatuksen romukoppaan ja nauttia ihan kaikki kirjoista (miksei ruusuistakin).
Annamme seuraavaksi vinkkejä joihinkin meitä viime aikoina ihastuttaneisiin teoksiin. Mukavia lukuhetkiä!
Seuran sihteeri, hallituksen jäsen Elina Karvo:
Jenna Kostet: Kuuden Katariinan jäljillä (Aula & Co 2023)
Viimeaikaisten lukemisten parissa suuntasin Turun linnan käytäville. Linnan värikkääseen historiaan liittyy monia kiinnostavia henkilöitä, joista kuuden naisen tarinaa Jenna Kostet avaa narratiivisessa tietokirjassaan. Teoksessa kuljetaan Katariinojen mukana 1500-luvulta 1900-luvulta, mutta kehystarinana kulkee Kostetin oma työ linnassa ja 2000-luvun maailma. Vuosisatojen väliltä löytyy eroja, mutta myös samankaltaisuuksia. Kostet kuvaa linnan vaihtuvia kasvoja mainiosti ja elävästi – linna itsessään hengittää samaa turkulaista ilmaa kuin Katariinat. Kirjassa tartutaan myös menneisyyden myyttien sitkeyteen ja niiden tapaan muovata historiakäsitystämme.
Hallituksen jäsen Henna Karppinen-Kummunmäki:
Riikka-Maria Rosenberg: Hakoisten Anna (Tammi 2022)
Jonkin aikaa sitten luettu romaani historiallisen fiktion ystävälle. Se, miten tämä teos eroaa muista lajityyppinsä edustajista on se, että taustalla on historiantutkijan ammattitaito yhdistettynä viihdyttävään tarinankerrontaan. 1700-luvun maailma rakentuu uskottavasti ja tarkasti lukukokemuksen kärsimättä. Pystyin nauttimaan kirjasta ilman, että turhaudun tekstin pieniin asiavirheisiin tai turhaan historialuennointiin, niin kuin usein käy tätä genreä lukiessani. Rosenberg on aiemmin julkaissut 1600-luvun Ranskaan sijoittuvan romaanin Ninon-Rakkauden mestari, jota voi myös suositella samoista syistä.
Hallituksen varajäsen Pälvi Rantala:
Ville-Juhani Sutinen: Vaivan arvoista (Avain 2022)
Kirjan nimi sen kertoo: tämän kirjan lukeminen todellakin on vaivan arvoista. Vaivalloista se ei onneksi ole. Kuten teoksen Tietokirjallisuuden Finlandia-voittajaksi valinnut Hanna Nohynek totesi, tämän kirjan luettua tuntuu, että on lukenut monta kirjaa. Sutinen kirjoittaa paitsi vaikeina pidetyistä kirjoista, myös kirjallisuuden ja lukemisen merkityksestä – ja siinä sivussa vallasta ja vastarinnasta, pienen ihmisen sinnittelystä maailman melskeissä, elämästä ja kuolemasta. ”Laadukas kirjallisuus ei tuudita vaan tökkii”, Sutinen toteaa. Joululomalla aloittamani kirja on nyt luvussa jo toiseen kertaan, ja jouduin ostamaan sen itselleni, jotta saan rauhassa tehdä alleviivauksia ja kirjoittaa marginaalit täyteen omia huomioitani.
Seuran blogitoimittaja Satu Sorvali:
Reetta Hänninen: Tulisydän – Maissi Erkon kiihkeä sydän (Otava 2022)
Arvostetun Kanava-palkinnon saanut, tarinallisesti etenevä, täydellisesti mukaansa tempaava kirja piirtää mielenkiintoisen kuvan Päivälehden ja Helsingin Sanomien taustalla toimineen Erkon mahtisuvun matriarkasta, Maissista (1872–1936), joka on aiemmassa kirjallisuudessa jäänyt pitkälti miehensä Eeron ja poikansa Eljaksen taustalle. Historioitsija Reetta Hännisen kirjoittama teos kuvaa paitsi (sivistyneistö)naisten toimintamahdollisuuksia 1800- ja 1900-lukujen vaihteen Suomessa myös aikakauden sanomalehtimaailmaa ja suuria yhteiskunnallisia myllerryksiä. Ihailen erityisesti kirjan kaunista ja kuvailevaa kieltä.
Hallituksen varajäsen Ringa Takanen:
Reinberg – enemmän kuin valokuvaaja. Toim. Minna Ijäs ja Sanna Kupila (Turun museokeskus 2023)
Turussa toimineen valokuvauksen alan varhaisen monitaiturin, Johan Jakob Reinbergin (1823–1896) syntymän 200 vuotisjuhlan kunniaksi vastikään julkaistu kirja käsittelee nimihenkilön uraa ja elämää monipuolisesti. Tartosta Suomeen vuonna 1850 muuttanut Reinberg aloitti uransa litografina, mutta laajensi pian toimintaansa valokuvauksen eri tekniikoihin, optisiin esityksiin sekä taidemaalaukseen. Runsaalla kuvituksella varustetun julkaisun yhdeksän kirjoittajaa ovat historiatieteiden ja valokuvan historian tutkijoita ja asiantuntijoita Turun museokeskuksesta, Åbo Akademista ja Turun yliopistosta. Olen itse kirjoittanut teokseen Reinbergin litografisesta tuotannosta, mutta osallisuuteni ei tarvitse antaa vaikuttaa kirjan suositteluarvoon. Oma suosikkini on amanuenssi Riina Tiaisen artikkeli Reinbergin kosmoraama-esityksistä. Se luo mielenkiintoisen katsauksen monelle nykyään vieraaseen esitystekniikkaan.
Capsa-julkaisusarjan puheenjohtaja, hallituksen varajäsen Heli Rantala:
Hilary Mantel: Kuningashuone. (Alkuteos: The Mirror & The Light). Suom. Kaisa Sivenius (Teos 2020)
Suosittelemani kirja ei ole uutuusteos vaan brittiläiskirjailija Hilary Mantelin viimeiseksi romaaniksi jäänyt Kuningashuone. Kyseessä on Mantelin palkitun Thomas Cromwell -trilogian päätös. Sarjan ensimmäinen osa Wolf Hall ilmestyi englanniksi jo vuonna 2009. Olen itse lukenut trilogiaa hiljalleen, ja jokaisen osan myötä arvostukseni Mantelin taidokkuutta kohtaan on vain kasvanut. Cromwell-sarja asettaa historiallisen romaanin kirjoittamisen riman huikean korkealle. Mantel luo kirjoissa 1500-luvun alkupuolen Englannin ja Henrik VIII:n hovin uskottavasti ja ihailtavan rikkaasti. Lukija seuraa tapahtumia sepän pojasta kuninkaan neuvonantajaksi nousseen Thomas Cromwellin näkökulmasta, hänen sisäisestä maailmastaan käsin. Kuningashuoneessa eletään 1530-luvun jälkimmäistä puoliskoa. Henrikin toinen puoliso Anne Boleyn on jo mestattu. Myös Cromwell elää viimeisiä vuosiaan. Juoni on kaikkien tiedossa mutta Mantel kirjoittaa sen eläväksi tavalla, joka on yhtä tuore kuin Cromwellin puutarhassa tuoksuvat kukat (jotka voi lähestulkoon haistaa). Kun Cromwell astelee mestauslavalle, tuntuu kuin luopuisi ihmisestä, jonka on oikeasti tuntenut.
Kulttuurihistorian seura 