Keväinen Tukholma tarjoaa mainiot puutteet museo- ja kulttuurimatkailulle. Kevään sää voi olla arvaamaton, mutta parhaimmillaan aurinkoinen ja kirsikankukkien värinen. Vierailin huhtikuun lopulla ystävän kanssa Tukholmassa kulttuurimatkalla keskittyen museoihin (ja huomioiden mahdollisia kytköksiä Ruotsin Vaasa-sukuun), tässä tekstissä muutamia vierailuvinkkejä ja museokokemuksia.  

Naturhistoriska Riksmuseet

Tukholman yliopiston vieressä sijaitseva luonnonhistoriallinen museo on rakennuksenakin vaikuttava näky. Näyttelyitä rakennuksesta löytyy monesta kerroksesta, ja lisäksi Cosmonova-teatterissa pyöri päivän mittaan elokuvia. Me keskityimme vierailulla näyttelyihin ja Cosmonovan IMAX-teatteri jäi kokematta tällä kertaa. Aikaa vierailuun ehdottomasti kannattaa varata, etenkin jos haluaa tutkia näyttelyitä tarkasti.

Näyttelyissä hyödynnettiin paljon erilaisia interaktiivisia elementtejä (esim. pelejä), mutta seassa oli myös perinteisempiä dioraamoja. Harmillisesti dioraamat olivat rakennettu yksittäisille eläimille – siksi esimerkiksi Turun biologisen museon laajemmat, useampia lajeja sisältävät dioraamat ovat omasta mielestäni kiinnostavampia ja kertovampia.

Yläkerran vedenalaisesta maailmasta ja Ruotsin luonnosta kertovat näyttelyt olivat kiinnostavia ja myös lapsiperheiden ja koululaisryhmien suosiossa. Esillä oli runsaasti eri lajeja, ja erityisesti pidin pienestä vieraslajeja esittelevästä vitriinistä. Alemmasta kerroksesta löytyi dinosauruksia sekä oma näyttelynsä ihmislajin kehittymisestä. Hieman piilossa oli myös osio napa-alueista ja niiden eläimistä, josta löytyi suurien valaiden luurankoja – aina vaikuttavia koossaan ja hankalia kuvattavia puhelimen kameralla.

Bergianska Trädgården

Luonnonhistoriallisen museon vierestä löytyy kasvitieteellinen puutarha Bergianska Trädgården. Huhtikuun lopulla ulkopuutarha ei ollut vielä parhaassa loistossaan, joten kesäisempi ajankohta tarjoaisi enemmän katseltavaa ulkona. Kolea kevätsää tarkoitti, että mekään emme koko ulkopuutarhaa läpi kävelleet, mutta nähtävää riittäisi. Meillä näkemättä jäivät tällä vierailulla esimerkiksi japanilainen lampi, italialainen terassi Välimeren alueen kasvillisuudella sekä Victoria House, josta löytyy trooppisia vesistökasveja – on siis syytä palata puutarhalle lämpimimmillä säillä!

Suurimmasta rakennuksesta, lasikauppias Edvard Andersonin mukaan nimetystä kasvihuoneesta löytyy kattava valikoima kasvillisuutta ympäri maailman, mm. tropiikin ja aavikoiden kasveja. Yhteensä puutarhassa kasvatetaan yli 6000 lajia. Kiinnostavia kasveja olivat mm. Dracaena draco, joka tuottaa kasvinestettä, jota kutsutaan lohikäärmeen vereksi, sekä eteläisestä Afrikasta löytyvä Dioscorea elephantipes, jonka juuri/runko kuivakauden aikana muistuttaa kilpikonnan kuorta. Kasveja suojellaan biologisella hyönteistorjunnalla eli hyödyllisillä hyönteisillä, jotka estävät tuholaishyönteisten leviämisen kasveilla.

Livrustkammaren

Kuninkaanlinnan vieressä sijaitsee yksi omista suosikkimuseoistani – kuninkaallinen asevarasto eli Livrustkammaren. Se kertoo Ruotsin monarkian historiasta Vaasa-ajasta nykypäivään mm. aseiden, vaatteiden ja kuninkaanvaltaan liittyvien tunnusten kautta. Kaksi ensimmäistä salia etenkin saivat huomiomme, sillä Vaasa-suvun hallitsijoiden edesottamukset kiinnostavat meitä kovasti. Vaasa-kuninkaiden haarniskat, upeat kruunajaisviitat, kangas jonka sisällä Maria Eleonora säilytti edesmenneen puolisonsa Kustaa II Aadolfin sydäntä, ja tietysti Streiff, Kustaa II Aadolfin hevonen jolla kuningas ratsasti hänelle kohtalokkaassa Lützenin taistelussa.

Kiinnostavia esineitä ja tarinoita löytyy toki myös jälkimmäisistä saleista, ja vaikka nähtävää on paljon, tekstiä on seinillä ja vitriineissä sopivassa määrin että sitä jaksaa lukea. Myös ehkä yllättäviäkin faktoja hallitsijoista löytyy: tiesitkö, että Kustaa V oli innostunut kirjoilutöiden teosta. Tai että nykyisen Bernadotte-hallitsijasuvun kantaisä oli upseeri Ranskasta. Museosta ei tavallisen ihmisen näkökulmaa historiaan löydy, mutta yhdistettynä vierailuun Nordiska museetissa (ks. alla), syntyy kattava kuva Ruotsin historiasta eri yhteiskuntaluokkien näkökulmista.

Storkyrkan

Kuninkaanlinnan vieressä sijaitsevan tuomiokirkon vanhimmat osat ajoittuvat 1300-luvun alkuun. Kirkon barokkiaikainen ulkoasu luo kiinnostavan kontrastin selvästi keskiaikaisemman sisätilan kanssa. Itseäni kirkossa houkuttaa erityisesti kaksi esinettä: Vädersolstavlan ja Pyhä Yrjön patsas. Vädersolstavlan tai Aurinkotaulu on kuvaus Tukholman kaupungin yllä v. 1535 nähdystä halonäytelmästä, useista sivuauringoista. Aikanaan tätä ilmiötä hyödynnettiin myös propagandamielessä Ruotsin käydessä läpi reformaatiota. Teos on tiettävästi myös ensimmäisiä maalauksia Tukholmasta. Storkyrkanissa esillä oleva taulu on 1600-luvulla tehty kopio.

Pyhää Yrjöä ja lohikäärmettä esittävä puuveistos on vaikuttava näky, ja tieto, että veistoksen historia ulottuu 1400-luvun lopulle, tekee siitä entistä vaikuttavamman. Veistoksen tilasi Sten Sture vanhempi, joka puolusti voitokkaasti Tukholmaa tanskalaisilta valloittajilta. Kalmarin unionista huolimatta Ruotsin ja Tanskan välit olivat myrskyisät. Sten Sture halusi tiettävästi nähdä itsensä Pyhän Yrjön kaltaisena sankarina; legendan mukaan Yrjö pelasti Silenen kaupungin kuninkaan tyttären ihmisuhreja vaatineelta lohikäärmeeltä. Veistoksessa riittää yksityiskohtia tutkittavaksi, ja siinä on käytetty puun lisäksi materiaalina mm. hevosenkarvaa ja hirvensarvia.

Vasamuseet

Tukholman suosituimpia käyntikohteita – ja myös meidän Vaasa-retkemme tärkeä etappi – on 1600-luvulla kaupungin lahteen uponnut ja 1960-luvulla esiin nostettu Vasa-sotalaiva. Vuonna 1628 valmistunut Vasa oli aikansa suurin sotalaiva ja Suurvalta-Ruotsin laivaston ylpeys. Elokuussa 1628 neitsytmatkalle lähtenyt alus ehti kestää alle tunnin, kun tuulenpuuskat alkoivat kallistaa laivaa ja avoimena olleista tykkiluukuista pääsi vesi sisään. Alus upposi ja oli merenpohjassa 333 vuotta, kunnes se nostettiin takaisin ihmisten ilmoille vuonna 1961.

Olen vieraillut museossa useasti, ja joka kerta olen yhtä haltioissani laivasta, sen koosta, sen yksityiskohdista, sen tarinasta. Tällä kertaa osallistuimme opastetulle kierrokselle, joka kesti 25 minuuttia. Opas kertoi laivan tarinaa ja taustoja elävästi ja viihdyttävästi, nostaen esiin myös muutamia kiinnostavia yksityiskohtia laivan veistoksista. En esimerkiksi tiennyt aiemmin, että Vasan tasapainoa oli testattu rakennusvaiheessa, mutta siihen ei oltu puututtu silloin – katastrofaalisin seurauksin. Lisäksi opin, että upotessaan Vasan mastot jäivät osittain vedenpinnan yläpuolelle näkyviin ja ruotsalaiset katkaisivat ne, jotta nolosti päättyneen neitsytmatkan jäljet eivät törröttäisi kaupungin edustalla. Opastuksen jälkeen oli hyvä jatkaa tutkimaan museon esineistöä ja sisältöjä tarkemmin, kuten tykkikannen rekonstruktiota tai havainnollistuksia laivan nostamisesta merenpohjasta.

Nordiska museet

Yksi reissumme pääkohteista oli Nordiska museet, jossa avautui pari vuotta sitten uusi perusnäyttely Nordbor (Nordic life). Siinä luodataan Ruotsin ja Pohjoismaiden historiaa 500 vuoden ajalta 1500-luvulta tähän päivään. Näyttely on museon historian kattavimpia ja suurimpia, ja se pitääkin sisällään lähes 4000 esinettä. Rakennuksen koko ylimmän kerroksen kattava näyttely imaisee sisäänsä, ja siellä saa helposti kulutettua koko päivän niin halutessaan. Paitsi että esineitä on paljon, löytyy luettavia tekstejä ja katsottavia videoita myös. Suurin osa teksteistä ja esinetiedot löytyvät näytöiltä, mikä tekee näyttelystä paikoin myös raskaan – kuten yllä jo totesin, liiallinen näyttöjen katselu väsyttää nopeammin. Suurissa vitriineissä olevia esineitä oli myös paikoin hankala löytää näytöiltä lisätiedon saamiseksi. Muita museon näyttelyitä emme sitten jaksaneetkaan tutkia, sillä aika kului Nordboria tutkiessa hyvin kattavasti.

Eri vuosisadoilta oli nostettu esiin kiinnostavia teemoja ja näkökulmia, joita myös avattiin dramatisoitujen henkilövideoiden kautta. Heti 1500-luvulta alkavasta osiosta löytyi tietoa metsäsuomalaisista, vitriinin sisältäessä upeita koivusta tehtyjä esineitä. Näyttelytilat olivat selvästi mietittyjä kokonaisuuksia, ja teemojen sisään mahtui niin tavallisen kansan kuin aateliston elämää, ja myös saamelaiskulttuuria oli nostettu esiin eri vuosisatoina. Esineiden määrä näyttelyssä oli vaikuttava, ja äänimaisemia käytettiin tiloissa harkiten mutta ei häiritsevästi. On myös mukavaa, että museon nettisivuilta pääsee lukemaan näyttelyn tekstejä ja tutkimaan esineitä – täten näyttelykokemukseen voi palata omalta kotisohvalta käsin vielä uudemman kerran.

Millesgården Museum

Jos lähtee hieman Tukholman ydinkeskustasta sivuun, voi löytää melkoisia helmiä. Yksi niistä on ehdottomasti Millesgården Museum, joka sijaitsee vain parinkymmenen minuutin päässä ydinkeskustasta Lidingön saarella. Taiteilijapariskunta Carl ja Olga Millesin kodin ympärille rakentunut museoalue pitää sisällään taiteilijakodin, taidegallerian ja patsaspuiston. Vierailumme ajaksi sattui kaunis aurinkoinen päivä ja puisto oli koettavissa kaikessa kauneudessaan. Kesemmällä vierailemalla useammat puut ja kasvit vihertäisivät enemmänkin, mutta ikivihreät ja kukkaan puhjenneet magnoliat tarjosivat luonnon keväistä kauneutta.

Kuvanveistäjä Carl Millesin teoksia löytyy eniten Ruotsista, mutta myös ympäri maailmaa. Millesgårdenin museo on rakentunut Millesin oman vision ympärille, jossa taide ja luonto muodostaisivat kokonaistaideteoksen. Taloa ympäröivässä puutarhassa olo oli kuin Italiassa olisi ollut. Taiteilijakodin sisältä löytyi vaikuttava määrä taidetta, jotta Millesit keräsivät. Ihanana yksityiskohtana oli pariskunnan aamiaisnurkkaus. Talon päällä oli pieni tornimainen osa, jossa Millesilla oli kaukoputki tähtientarkkailua varten – näihin tiloihin ei harmillisesti vierailemaan päässyt.

Galleriarakennuksen viereltä löytyy Annen talo, jonka Milles rakennutti assistentilleen Anne Hedmarkille 1950-luvulla. Matalan rakennukset ikkunat avautuvat sisäpihalle patsaspuiston suuntaan, ja talon vieressä oli viehättävä katettu pihaterassi. Osana patsaspuistoaluetta on Pikku-Itävalta, jonka Milles suunnitteli itävaltalaiselle vaimolleen syntymäpäivälahjaksi. Tässä alueella on alppiseutujen kasvistoa sekä kaksi pientä alttarirakennusta. Galleriarakennuksessa on esillä vaihtuvia näyttelyitä – vierailumme aikana Alvar ja Aino Aallon designista kertova näyttely.

Stadsmuseet

Tukholman kaupunginmuseo oli kolmas museo, joka tarjosi meille näkökulman 1500-luvulta nykypäivään. Tällä kertaa fokuksessa oli Tukholman kaupungin historia ja sen asukkaat. Näyttely jakautui moneen kerrokseen ja jokainen huone keskittyi tiettyyn teemaan. Aikakausittainen jaottelu toimi, mutta kulkusuunnat olivat välillä hieman hukassa. Seinätekstit olivat tiiviitä mutta informatiivisia ja niitä jaksoi seurata läpi näyttelyn. Erityisen hauska oli alakerrassa sisäänkäynnin luona oleva intro perusnäyttelyyn, jossa käytiin Tukholman historian keskeiset kohdat aikajanamaisesti – näitä teemoja syvennettiin varsinaisessa näyttelyssä.

Näyttely nosti kiinnostavasti esiin Tukholman nousua pääkaupungiksi, kasvavana kaupan ja teollisuuden kaupunkina, sekä modernin kaupunkielämän sykkeenä. Erityisen hieno oli tukholmalaisen valokuvaaja Mimmi Gustafssonin studio, johon oli lavastettu kuvauspiste. Esiin tuotiin myös synkempiä teemoja, kuten lapsiköyhyyttä ja noituudesta annettuja tuomioita tukholmalaisnaisille. Kiinnostavia olivat myös ylimmässä kerroksessa oleva Pihlqvistin perheen koti, jossa asui kaksilapsinen perhe 1900-luvun alussa, hyvin ahtaissa oloissa ja suuren rakennuksen sisällä, niin että ikkuna osoitti sisäportaikkoon. Tämänkin museon perusnäyttelyn kiertäminen vei aikaa, eikä keskittyminen ja jaksaminen enää itsellä riittänyt museon vaihtonäyttelyihin. Etenkin 1900-luvun alusta kertova, hyvin punasävyisesti sisustettu näyttely oli niin täynnä tavaraa ja asiaa, että tilassa oli vaikea keskittyä. Vaikka on ihana, että museoista löytyy paljon katsottavaa ja koettavaa, joskus liika on vain liikaa.

Fotografiska

Vaikka Tukholmassa olen useasti vieraillut, kävin nyt vasta ensimmäistä kertaa valokuvataiteen museossa. Vierailumme aikana alimmassa kerroksessa oli hieno Elliott Erwittin retrospektiivinen näyttely. Pariisissa syntynyt, mutta Yhdysvaltoihin aikanaan muuttanut Erwitt toimi mainos- ja dokumentaristikuvaajana. Näyttely luotasi hänen uraansa ja kuvausaiheitaan kattavasti, antaen tilaa niin sosiopoliittisille teemoille, maisemille, ihmisille kuin koirille. Löytyipä näyttelystä suomalaiselta tanssilavaltakin otettu kuva 2000-luvun alkupuolelta. Yläkerrassa pyöri huhtikuun lopulla vielä tukholmalaisen muotokuvaajan Tobias Regellin retrospektiivinen näyttely Du såg mig med orädda ögon, joka sisälsi myös todella vaikuttavia muotokuvia esim. baletin ja teatterin maailmasta.

Fotografiskan näyttelyt vaihtuvat useamman kerran vuodessa, joten ajankohtainen ohjelmisto kannattaa tarkistaa heidän nettisivuiltaan.

Loppuun vielä kahvilavinkki: Mälarhöjdenissa on kaunis 1800-luvun huvila Villa Lyran, jossa toimii nykyään kahvila/ravintola/konditoria. Mälarenin suuntaan avautuvalla jokinäkymällä varustettu puurakennus toimi aikansa kulttuuripiirien kohtaamispaikkana, ja siellä ovat aikaansa viettäneet ja juhlia juhlineet mm. Selma Lagerlöf, Henrik Ibsen ja Jenny Lind. Talon alakerrasta löytyivät isommat salit ja yläkerrasta pienempiä huoneita, joita oli nimetty 1800-luvun huvilalla vierailleiden mukaan.

Teksti ja kuvat: Elina Karvo
Kirjoittaja on Kulttuurihistorian seuran sihteeri.