Milloin sait dosentin arvonimen ja missä työskentelet nyt?

Sain dosentin arvon tammikuussa. Työskentelen Siirtolaisuusinstituutissa.

Mitä olet tutkinut ja miksi?

Olen tutkinut eniten suomalaisten (ja suomalaistaustaisten) kokemuksia Kanadassa ja Yhdysvalloissa 1900-luvun alussa. Minua kiinnostaa eniten KAIKKI, mutta paikka, tunteet, omaelämäkerrallisuus, yhteisöllisyys, arki, koettu elämänkierto, ylirajaisuus ja vasemmistolaisuus ovat aina mukana tutkimuksessani tavalla tai toisella.  

Väittelin Yorkin yliopistossa Torontossa 2014 ja väitöskirjassani tutkin Pohjois-Amerikan suomalaisten kokemuksia 1930-luvun neuvosto-Karjalassa heidän kirjeenvaihtonsa ja omaelämäkerronnallisen kirjoittamisensa (life writing) kautta. Tämä tutkimus julkaistaan tänä keväänä monografiana, Building That Bright Future: Soviet Karelia in the Life Writing of Finnish North Americans (University of Toronto Press).

2017–2020 toimin Suomen Akatemian tutkijatohtorina Turun yliopiston Pohjois-Amerikan tutkimuksen John Morton -keskuksessa. Tässä hankkeessa halusin ymmärtää paremmin, miten kuolema ja suru Pohjois-Amerikassa vaikuttivat, rakensivat ja ylläpitivät suomalaissiirtolaisten yhteisöjä ja identiteettejä.   

Otan yhteistyöni ja velvollisuuteni suomalaisia siirtolaisyhteisöjä kohtaan vakavasti. Minulle on tärkeää, että tutkimukseni kautta Pohjois-Amerikan suomalaisten historiaa, kulttuuria ja kieltä ymmärretään ja arvostetaan, eikä sitä nähdä vain kuriositeettina tai vanhanaikaisena suomalaisuutena.  

Pidän itseäni poikkitieteisenä (transdisciplinary) historioitsijana. Minulla on intohimo menetelmien tutkimiseen ja etsin jatkuvasti uusia tapoja lähestyä ja ymmärtää tutkimuskysymyksiä. Olen esimerkiksi viime vuosina kehittänyt etnografista kenttätyökäytäntöä historiantutkimuksen rinnalle sekä olen ollut kokeilemassa uusia taiteellisia yhteistyömuotoja.

Mitä olet tutkimassa nyt? Miksi?

Nykyisessä tutkimusprojektissani pyrin rakentamaan moniaistisen ja kerrostuneen digitaalisen kartan suomalaisesta uudisasutuksesta Kanadan Ontarion provinssissa. Tämä avoin kartta-alusta hyödyntää kertomuksia, valokuvia, äänimaisemia, väestötilastoja, ekologisia kuvauksia, kartografiaa, ja erilaisia arkistolähteitä, joita käyttäjät voivat tutkia ja kerrostaa eri tavoilla mahdollistaen uudenlaista vuorovaikutusta suomalaisen siirtolaishistorian kanssa. Tämän lähestymistavan avulla suomalaisten siirtolaisten menneisyys sekä sijoittuu yhteisön itsemääriteltyihin merkityksellisiin paikkoihin ja kerrontoihin, että ulottuu eri ajanjaksojen yli fyysisen ympäristön, valtion asettamien kolonialististen viitekehysten sekä väestö- ja taloushistoriallisten yleiskuvien muuttuvissa konteksteissa. Tavoitteenani on tarjota uusia tapoja nähdä monimutkaisia ja risteäviä/limittäisiä suhteita paikkaan, historiaan ja identiteettiin sekä edistää dialogia siirtolaisuustutkimuksen ja kanadalaisen asuttajakolonialismin tutkimuksen välillä. (”Deep mapping the ’Uncharted Territories’ of Finnish Migrant History”, Koneen säätiö, 2020–2024)

Tämän hankkeen lisäksi minulla on ilo olla myös mukana parissa projektissa, joissa selvitetään ja analysoidaan suomalaissiirtolaisen vasemmiston ylirajaisia verkostoja keskeisten vaikuttajahahmojen kautta. Yksi näistä on “T-Bone Slim and the transnational poetics of the migrant left in North America” (PI Kirsti Salmi-Niklander, Koneen säätiö, 2022–2024). Toinen näistä käsittelee mahtavaa kanadansuomalaista ”agitaattoria” Sanna Kannastoa, josta kirjoitin gradun jo vuosia sitten.

Olen tällä hetkellä myös muistitietotutkija Ulla Savolaisen kanssa toimittamassa monitieteellistä artikkelikokoelmaa, jossa käsitellään Neuvostoliiton harjoittamaan sortoon liittyvien muistojen ja perinnön välittämistä, liikkuvuutta ja materialisoitumista (Moving Memories of Soviet Repression).        

Mihin ajankohtaisiin keskusteluihin tutkimuksesi liittyy/kytkeytyy?

Historian tuntemuksen ja ymmärryksen edistäminen on aina ajankohtainen tehtävä. Nykyinen hankkeeni tuo esille kolonialismin jatkuvia arkisia ulottuvuuksia visualisointien ja kerrontojen avulla, tavalla, jolla toivon rohkaisevan avointa keskustelua suomalaisten kesken. Laajemmin tutkimustyöni osallistuu keskusteluihin kulttuurisesta muistista, yhteisöjen, suhteiden ja identiteettien ylläpidosta sekä muuttoliikkeistä.       

Mikä johdatti sinut alun perin kulttuurihistorian pariin?

Koska olen lapsuudestani saakka vahvasti aistinut ja tuntenut menneisyyden läsnäolon ympärilläni, ei ollut kovin yllättävää, että polkuni johti historiantutkimukseen. Tutkimukseni taustalla on kiinnostus päästä lähemmäs menneisyyden ihmisten arkisia kokemuksia sekä konkreettisesti että tunteiden ja ajatuksien tasoilla. Kulttuurihistorian menetelmillä ja käsitteillä olen pystynyt kontekstualisoida, kehittää ja haastaa oman historiallisen mielikuvituksen ja tuntemuksen.

Mitä kulttuurihistorian dosentuuri Turun yliopistossa tarkoittaa sinulle?

Turun yliopiston kulttuurihistorian dosentuuri on minulle todella merkittävää. Vaikka olen jo monta vuotta työskennellyt monitieteellisissä tutkimusympäristöissä, koen itseni vahvasti historiantutkijaksi ja pidän tärkeänä olla osana historiantutkijoiden yhteisöä. Turun yliopiston kulttuurihistorian oppiaineessa tehdään monipuolista ja innovatiivista tutkimusta ja opetusta, johon on kunnia olla osana. Sen lisäksi – ja ehkä mikä tärkeintä – Kuhin porukka on lämminhenkinen, kollegiaalinen ja osaa pitää hauskaa.

Millä sanoin onnittelisit 50-vuotiasta kulttuurihistorian oppiainetta, ja millaisia neuvoja tai toiveita sinulla olisi antaa evästykseksi seuraaville vuosikymmenille?

Onnittelen lämpimästi 50-vuotiasta kulttuurihistorian oppiainetta! Uskon, että tuomalla esiin menneisyyden monimutkaisuuksia ja seurauksia kaikessa kauneudessaan ja rumuudessaan, kulttuurihistorialla on mahdollisuus edistää ymmärrystä ja empatiaa maailmassa, jossa humanistisia näkemyksiä tarvitaan kipeästi. Toivon rauhaa tälle tärkeälle työlle tuleville vuosikymmenille.