Turun yliopiston avaruustieteen emeritusprofessori Esko Valtaoja totesi hiljattain Yle Uutisten haastattelussa, että sanonta ”Ennen kaikki oli paremmin” on pöljimpiä lausahduksia, joita on vastaan tullut. Valtaoja suhtautuu selkeästi hyvin kriittisesti nostalgiaan. Hänen mukaansa menneisyyttä arvostetaan aivan liikaa. On totta, että aika kultaa muistot. Ihmismieli tapaa unohtaa itsesuojelumekanismina ikävät asiat ja muistaa vain hyvät. Omiin muistikuviin vaikuttavat lisäksi myös ikä, sukupuoli, perhetausta ja monet muut asiat.  Jokaisen mennyt ja nykyisyys ovat hyvin yksilöllisiä.

Historiantutkijoina emme katso, että nostalgia olisi mitenkään huono asia. Menneisyydestä voi ottaa oppia, vaikka ihmiselle se onkin aina tuskastuttavan vaikeaa. Nostalgisointi voi olla myös aivan virkistävääkin vaihtelua. Yksi hengähdystauko nykyhetkestä on Somerolla vuosittain järjestettävä Nostalgiaviikko, jonka ajankohta tänä vuonna oli 22.–28.5.2017. Viikon ohjelmaan kuului mm. näyttelyitä, konsertteja, luentoja, tansseja sekä tietysti vintagehenkisten vaatteiden ja asusteiden myyntiä. Tämän vuoden ohjelmistossa muistettiin erityisesti Someron suuria poikia Unto Monosta ja Rauli Badding Somerjokea.

Rauli Badding Somerjoen elämänviisauksia. Kuva Henna Karppinen-Kummunmäki.

Kirjoittajat tekivät ekskursion kyseiseen tapahtumaan helatorstaina 25.5.2017, jolloin ohjelmassa oli esimerkiksi vanhojen jenkkiautojen Nostalgia-Ajot. Aurinkoinen päivä oli houkutellut Someron keskusraitille paljon väkeä. Värikkäät kellohameet ja kynämekot vilahtelivat Cadillacien ja Plymouthien seasta runsain määrin. Vannoutuneimpien harrastajien tyyli oli viimeisen päälle meikkejä, koruja, kenkiä ja kampauksia myöten. Ihasteltavaa riitti.

Vaalenpunainen Cadillac Muotiputiikki Helmen edustalla. Kuva Henna Karppinen-Kummunmäki.

Tapahtumien keskipisteenä oli ehdottomasti Someron kuuluisa Muotiputiikki Helmi, jonka edustalla esitettiin haitarimusiikkia, tangoja sekä rivitanssia. Pikkuruisessa liikkeessä kävi kova kuhina, kun asiakkaat ihastelivat seinät lattiasta kattoon täyttäviä fiftari-ihanuuksia. Hiostava ilma ja ahtaat tilat eivät sammuttaneet asiakkaiden hyvää tuulta. Sovitustiloissa annettiin reippaasti tilaa toisille, naurua riitti ja tuntemattomienkin asuvalintoja kehuttiin vuolaasti. Ja okei: aikaisemmista lupauksista huolimatta myös kirjoittajat sortuivat ihan vähän shoppailemaan… Ja saattaapa seuraavakin mekkoretki olla jo suunnitteilla.

Kirjoittajat kellomekoissaan sekä Someron suuri poika Badding. Kuva Sami Kummunmäki.

Vanhoja autoja taas pääsi ihastelemaan lähemmin Rantatuvalla, jonne kirjoittajatkin suuntasivat päivän päätteeksi virkistäytymään. Terassilla tunnelmaa siivitti elävää rautalankamusiikkia esittävä Johnny B.D. & The Gasoline Guys. Johnny Cashin, Buddy Hollyn ja Elviksen musiikin tahdissa oli mahtavaa nauttia vain oleskelusta! Auringonkin pilkahdellessa kesä tuntui olevan jo ihan ulottuvilla.

Johnny B.D. & The Gasoline guys esittää rautalankamusiikkia Rantatuvan terassilla. Kuva Henna Karppinen-Kummunmäki

Palataksemme kysymykseen, onko nostalgia turhaa, niin ehdottomasti ei! Tuskin kukaan oikeasti haluaisi muuttaa ajassa taaksepäin. Nykyhetki sisältää paljon mukavuuksia, joista harva meistä enää haluaa luopua. Mutta ei nostalgiassa mitään pahaakaan ole, päinvastoin! Ehkä parempi olisi, jos menneisyydestä ammentaisi juuri niitä hyviä asioita ja kultaisia muistoja osaksi nykyhetkeä miellyttämään: kiireettömyyttä, kauniita esineitä ja vaatteita, tai mitä hyvänsä itseä miellyttävää. Jos tykkää rassata vanhoja autoja ja veivata niitä käyntiin, vaikka sitten ruuvimeisselillä, niin siitä vaan!

Kirjoittajat Henna Karppinen-Kummunmäki ja Niina Siivikko ovat tutkijoita sekä Kulttuurihistorian seuran jäseniä, jotka rakastavat kellomekkoja.