”Ihmiset järjestävät itseänsä ja maailmaansa tilallisesti. Tilallinen rakentuminen tai rakentaminen määrittelee sekä ihmisten välisiä suhteita että ihmisten ja heidän ympäristönsä välisiä suhteita. Maailmassa olemisemme tapa on sellainen, että kaikki ihmisten tai asioiden kohtaaminen tapahtuu jossain tilassa tai paikassa.”

– Riitta Laitinen, Johdanto tilan kokemisen kulttuurihistoriaan (2004)

Kirjoitussarjassamme olemme katsoneet erilaisia kulttuurihistorian tiloja niin fyysisinä, kuviteltuina kuin etäyhteyksin muotoutuneina. Ajatus tilasta on ollut vahvasti läsnä humanistisessa tutkimuksessa menneinä vuosikymmeninä ns. tilallisen käänteen myötä. Tila ei ole vain fyysinen, vaan myös mentaalinen ja sosiaalinen, monin tavoin koettu. Tiloihin liittyviä kokemuksia olemme saaneet lukea runsaasti kirjoitussarjamme osissa. Tiloihin liittyy niin henkilökohtaisia muistoja kuin laajempia kulttuurisia tulkintoja. Kulttuurihistorian tilojen merkityksellisyys on rakentunut kulttuurihistorian yhteisön yksilöllisistä ja yhteisistä tavoista käyttää ja kokea tiloja.

Kirjoitussarjamme olisi periaatteessa voinut olla teemaltaan myös ”Kulttuurihistorian paikkoja”. Tila muuttuu paikaksi, kun se koetaan tietyksi ja tunnetuksi. Paikka on osa tilaa, tai siitä / siinä muotoutunut. Niinpä esim. vanhat kasarmialueet tai Rovaniemen kulttuurihistorian tilat voisivat olla myös paikkoja, koettuja ja merkityksellistettyjä tiloja. Mutta kenties siinä missä paikka lähtökohtaisesti tuntuu fyysisemmin ymmärrettävältä, tilaan voivat kuulua myös ne etäyhteyksin luomat rajattomat – ja tilattomat – tilat, joissa kulttuurihistoria on toiminut.

Tiloihin liittyvät myös usein rajat, jotka konkretisoivat tiloja. Kuten tilat, myös rajat voivat olla fyysisten lisäksi myös mentaalisia ja sosiaalisia, kulttuurisia ja historiallisia. Niihin voi liittyä kiivastakin vastakkainasettelua ja kiistanalaisuutta.

Muutamia tutkimuksia

Kulttuurihistorian oppiaineessa on pitkään toiminut tilallisuuteen, materiaalisuuteen ja ympäristöön liittyvistä kysymyksistä kiinnostunut tutkimusryhmä. Vuonna 2004 tutkimusryhmän yhteistyönä julkaistiin artikkelikokoelma Tilan kokemisen kulttuurihistoriaa (Cultural History – Kulttuurihistoria 4, 2004), jonka toimitti tilan ja ympäristön kulttuurihistoriaan perehtynyt Riitta Laitinen. Teoksen artikkeleissa tilaa käsitellään esiintymisen tilojen, muutoksen sekä ihmisen ympäristöstään tuottamien tekstien ja kuvien näkökulmista. Teoksen johdannossa Laitinen pohtii lyhyesti myös tilan ja paikan käsitteitä.

Riitta Laitisen tilallisuuteen liittyviä tutkimuksia mainittiin jo Turkua käsittelevän tekstin yhteydessä. Laitinen avasi tutkimuksissaan erityisesti uuden ajan alun Turun urbaania kaupunkiyhteisöä tilan, materiaalisuuden ja järjestyksen kautta. Esimerkiksi teoksessaan Order, Materiality and Urban Space in the Early Modern Kingdom of Sweden (2017) Laitinen avaa 1600-luvun Turun kaupunkiympäristön järjestystä ja materiaalisuutta. Hän kysyy, miten yhteisö järjesti elinympäristöään ja kuinka kaupunkiyhteisö järjestäytyi suhteessa kaupunkitilaan, millä tavoin tilalliset käytänteet vaikuttivat turkulaisten arkipäivässä ja miten kotien tilat suhteutuivat tilallisiin käytänteisiin. Laitinen tuo tutkimuksissaan esiin esim. kaupungin rajojen ulkopuolelle karkotetut lainrikkojat: 1600-luvun yhteisöstä karkottaminen oli ankara rangaistus, jota monet karkotetut myös vastustivat pyrkimällä takaisin rajojen sisäpuolelle.

Ajankohtaisen yhteiskunnallisen keskustelun historiallistamisen sekä paikan käsitteen moninaisuuden pohdintaan osallistui väitöskirjassaan Heta Lähdesmäki, jonka tutkimus Susien paikat keskittyi sekä susien fyysisiin paikkoihin että sijainteihin liittyviin kommentteihin ja mielikuviin. Lähdesmäen tutkimuksessa esiin nousevat myös rajat ja niihin liittyvät rajanvedot.

Tilallisuuden ajatusta oli mukana myös Bolivia Erazon väitöskirjatutkimuksessa How sound cinema arrived in Ecuador. Erazo käytti tilatutkimuksen klassikon, Henri Lefebvren The Production of Spaces -teoksessa esitettyä kolmijakoa eletystä, käsitetystä ja havaitusta tilasta. Erazo analysoi lehdistön luomaa tilaa keskustelusta, joka liittyi äänielokuvan tuloon Ecuadorin pääkaupunkiin Quitoon. Lehdistöaineistoa hyödynsi väitöskirjatutkimuksessaan myös Heidi Hakkarainen, joka tutki wieniläisiä pilalehtiä analysoimalla, miten huumorin avulla käsiteltiin kaupunkitilan muutosta ja modernisaatiota 1800-luvun lopulla. Lehdistöaineisto toimii itsessään tilana keskustelulle, mutta myös alustana tuoda esiin kokemuksia, näkemyksiä ja tulkintoja tiloista, esimerkiksi kaupunkiympäristöistä ja -kulttuureista.

Ajatusleikki tilallisuudesta

Tilallisuuden läsnäoloa kulttuurihistoriallisessa tutkimuksessa on vaikea välttää silloinkin, kun tutkimuksen kohteena eivät varsinaisesti tilalliset kysymykset ole. Teen pienen ajatusleikin itselleni tutusta tutkimuskohteesta, Sherlock Holmesista. Holmes-tarinoissa, kuten usein dekkareissa, on tilalla, paikalla, sijainnilla merkitys juonen kannalta, ja joskus paikan voi katsoa olevan yksi henkilö tarinassa – hyvänä esimerkkinä toimii Baskervillen koira -tarinan synkkä, sumuinen nummi Dartmoorissa. Joskus tila on myös keskeinen osa henkilöä, kuten Holmesin kohdalla on: ”He loved to lie in the very center of five millions of people, with his filaments stretching out and running through them, responsive to every little rumour or suspicion of unsolved crime.” Etsivän identiteettiä rakennetaan suhteessa vilkkaaseen kaupunkiin ja sen yhteisöön.

Holmesin herrasmiesidentiteettiä voidaan puolestaan tarkastella suhteessa hänen ja Watsonin jakamaan asuntoon osoitteessa 221B Baker Street. Viktoriaanisen herrasmiehen kolme tilaa – työ, koti ja klubi – tiivistyvät Holmesille tähän yhteen asuntoon, sen eri nurkkiin. Toki Holmesin työ vie hänet asuntonsa ulkopuolelle usein, mutta hänen elämänsä keskeisimmät tapahtumat sijoittuvat lähes poikkeuksetta Baker Streetille. Vertailun omaisesti Holmesin vanhemmalla veljellä Mycroftilla on näille kolmelle herrasmiehen komponentille kolme erillistä tilaa: työ Whitehallissa, asunto Pall Mall -kadulla, ja The Diogenes Club -klubi Westminsterissa. Mycroft ei kuitenkaan Sherlockin tavoin poikkea juuri koskaan kolmen tilan piirinsä ulkopuolelle, vaan hänen elämänsä rajoittuu niiden luomien rajojen sisäpuolelle.

Tilojen merkitys suhteessa Holmesin hahmoon on myös historiallinen ilmiö, sillä myöhemmät tulkinnat etsivän seikkailuista elokuvan ja television puolella avaavat uudenlaisia ajallisia ja kulttuurisia merkityksiä Holmesin identiteetille. 1980-luvun televisiosarjassa Holmes ja Watson seikkailevat autenttisuuteen pyrkivässä, lähes idyllisessä viktoriaanisessa lavastuksessa tavalla, joka oli paljon käytössä brittiläisessä elokuva- ja tv-tuotannossa 80-90-luvuilla (Sherlock Holmes -sarjat, 1984-1994). 2000-luvulla viktoriaaninen Lontoo on muuttunut valkokankaalla steampunk-henkiseksi, vahvan teollistuneeksi kaupungiksi, jossa Holmes on muuttunut aiempaa fyysisemmäksi Hollywood-toimintasankariksi (Sherlock Holmes, 2009). 2010-luvun tulkinnassa älyteknologia murtautuu tilojen läpi – rajat häilyvät ja rikkoutuvat, kun erilaiset tilat yhdistyvät verkkoyhteyden kautta. Sosiaalisen median hyödyntäminen rikkoo myös neljännen seinän rajat ja tuo fiktiivisen maailman osaksi todellisuutta esim. viraalikampanjoiden kautta. (Sherlock, 2010-2017). Tilojen käyttö ja merkitys muuttuvat ajassa suhteutuen eri aikojen tuotantokulttuureihin sekä ympäröivän yhteiskunnan trendeihin.

Teksti ja kuvat: Elina Karvo, seuran sihteeri

Kirjallisuutta:

Erazo, Bolivia: How sound cinema arrived in Ecuador. Case Study of Quito in the Late 1920s and Early 1930s. Annales Universitatis Turkuensis. Turku, 2018.

Hakkarainen, Heidi: Comical Modernity: Witzblätter, Popular Humour and the Transformation of City Space in Late Nineteenth-Century Vienna. 2017.

Laitinen, Riitta (toim.): Tilan kokemisen kulttuurihistoriaa. Cultural History – Kulttuurihistoria 4. K&h-kustannus, 2004.

Laitinen, Riitta: Materiaalinen kaupunki. Kodin tilat ja kaupunkiyhteisö 1600-luvun Turussa. Historiallinen aikakauskirja 2/2019, s. 137-145.

Laitinen, Riitta: Order, materiality and urban space in the early modern kingdom of Sweden. Amsterdam University Press, 2017.

Laitinen, Riitta: Rajoja ja avoimuutta 1600-luvun kodeissa. Historiallinen aikakauskirja 1/2014, s. 20­­-31.

Laitinen, Riitta: Banishment, Urban Community and Judicial Practice: Thieves in Mid-17th-Century Turku. Scandinavian Journal of History 38, no. 5, 2013. s. 549–567.

Lähdesmäki, Heta: Susien paikat. Ihminen ja susi 1900-luvun Suomessa. Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja 127. Jyväskylä 2020.