Luitko jo päivän uutiset? Vaikuttiko jokin liian paksulta ollakseen totta? Olet ehkä ahmaissut rasvaisen aprilliankan, vaikka myönnettäköön, että joskus totuus on tarua ihmeellisempää. Sanomalehtien aprilliuutiset on vanha keksintö ja suomalaislehdistössäkin niitä on vilahdellut huhtikuun ensimmäisinä jo kauan sitten. Tehdäänpä seuraavaksi pieni pyrähdys 1800- ja 1900-luvun vaihteen aprillipiloihin.
Kansalliskirjaston Digipalvelusta löytyy ensimmäiset maininnat suomenkielisen lehdistön aprillipiloista 1890-luvulta. Hämeenlinnassa julkaistu maakuntalehti Hämäläinen tunnusti nöyränä, että he olivat langenneet peräti kolmeen aprillijuttuun, jotka he olivat kopioineet lehteensä muualta.
Aprillijuttuja pääsi viime lauvantai-lehteemme kokonaista kolme kappaletta. Perätön ankka oli se Uudesta Suomettaresta lainattu juttu, että Humlebergin huvilassa joku akka olisi suistunut kaivoon. Samoin oli se Päivälehdestä lainattu ”uutinen”, että Pielisjärvellä kaksi ihmistä oli tavattu nälkään kuolleena, valhe. Ja että Barcelonan satamassa koko joukko laivoja oli palanut, se myös oli ulkomaan sanomalehtien lentoon panema Aprilli-juttu. (Hämäläinen 6.4.1892)
1800-luvulla oli tavanomaista, että uutisia ja muuta sivuntäytettä otettiin muista lehdistä ja kopioitiin sanatarkasti tai vähän muunneltuna omaan lehteen. Hämäläisen toimitus oli rohkea tunnustaessaan kömmähdyksensä, mutta toisaalta tapaus kuvasti hyvin lehtien toimittamisen hankaluutta. Toimittajien oli vaikeaa tietää, mikä oli totta ja mikä ei, kun juttuja otettiin vastaan lukijoilta ja kun niitä lainailtiin muista lehdistä. Oli pakko tunnustaa, jos oli tehnyt virheen, koska sen oli todennäköisesti myös joku kilpailijalehti vahingonilolla huomannut ja siitä huomauttanut, ja piti kuitenkin pitää kasvonsa ja lukijansa. 1800-luvun loppupuoliskon kasvavalle lehdistölle oli ominaista kova kilpailu lukijoista. Kaikille aviiseille ei riittänyt lukijoita.
1800-luvun lopun vahvasti politisoitunut ja lukijoista keskenään kilpaileva lehdistö näkyi myös ilkeämielisissä ”aprillipila”-jutuissa, kuten tässä, jossa Vasa Tidning oli kommentoinut kilpailijalehtensä ”suunnanvaihdosta”:
Aprillipilana kertoo V. T. eilen että Vasa Nyheter samasta päivästä tulee esiintymään järkevästi ja puolueettomasti. Tokkohan kukaan lie antanut narrata itseään! (Pohjalainen 2.4.1896)
1890-luvun puolivälissä ainakin jotkut lukijat osasivat odottaa aprillipiloja, koska esimerkiksi uutista jäänmurtajan saapumisesta Helsinkiin luultiin aprillipilaksi.
Tämän mahtavan jäänsärkijän tulo muutoin on helsinkiläisten hauskimpia kevätpäiviä. Miehissä sitä silloin riennetään vastaanottamaan kauas meren ulapalle. Siellä juostaan kilpaa sen kanssa ja pyritään niin lähelle kuin mahdollista sen avonaista väylää. Kaikeksi onnettomuudeksi pääsi Murtaja kuitenkin viime kevännä satamaan ilman tällaista juhlallista vastaanottoa; se veitikka kun tuli aprillipäivänä ja sen tuloa koskeva uutinen sanomalehdissä yleensä luultiin aprillipilaksi, siten jäi näkemättä koko lysti, vaikka olisi ollut niin hyvää aikaakin, kun sattui olemaan sunnuntaipäivä! Nyt sen tulosta tänne ei vielä ole toivoakaan pitkiin aikoihin. (Savo-Karjala 10.4.1895)
Murtaja oli vuonna 1890 valmistunut Suomen ensimmäinen jäänmurtaja. Tässä videossa jäänmurtaja Tarmo otetaan iloisesti ja uhkarohkeasti vastaan vuonna 1928:
1800- ja 1900-luvun vaihteessa aprillia laskettiin myös huhtikuun viimeisenä päivänä. Tammerfors-sanomalehti raportoi 30.4.1895, että Pohjoisnavalle yrittäneen tutkimusmatkailija Peder Nansenin lähettämä, viestiä kantava ilmapallo oli löydetty Tampereen läheltä Teiskosta ja sitä saattoi tulla katsomaan torille ennen kuin se palautettaisiin Tanskaan. Tutkimusmatkailija Fridtjof Nansen oli kylläkin yrittämässä Pohjoisnavalle, mutta Peder Nansen saattoi olla viittaus tanskalaiseen kirjailija-toimittaja Peter Nanseniin, joka oli kääntänyt muun muassa suomalaista kirjallisuutta tanskaksi. Tampereen Uutiset raportoi, että väki oli langennut kaikista vihjeistä huolimatta ansaan:
Herkkäuskoista väkeä näyttää Tampereella löytyvän enemmin kuin kyllin. […] Todeksi sen miltei kaikki kuitenkin uskoivat ja lukematon joukko väkeä tulvasi illan suussa hevostorille kuuluisaa palloa katsomaan. Palatessaan kukin kyllä jo ymmärsi tulleensa ”aprillatuksi”, mutta mennessä ei tämmöistä lainkaan aavistettu. (Tampereen Uutiset 1.5.1895)
Tammerfors oli mahdollisesti saanut innoituksen tähän juksaukseen Saksasta. Berliner Tageblatt oli nimittäin uutisoinut 1.4.1895, että Fridtjof Nansen oli päässyt viimein Pohjoisnavalle (hän ei koskaan päässyt sinne) ja tähän syöttiin olivat tarttuneet monet italialaiset ja ranskalaiset lehdet, muun muassa kuuluisa Figaro.
Eikä tässä vielä kaikki: Tammerforsin pilan otti todesta myös ruotsalaislehdistö. Lehden ilmestymisen jälkeen Uudestakaupungista oli Tampereen Uutisten mukaan sähkötetty Ruotsin kuninkaalle ja Aftonbladetille Nansenin pallon löytämisestä: ”Nansenin pallo pudonnut Teiskon kappeliin Tampereen lähellä. Pohjoisnapa saavutettu heinäkuun 14 p. 1894. Kaikki hyvin, mutta pyytää apumatkuetta Huippuvuorten kautta.” Kun Aftonbladetin toimitus kysyi pikasähkeellä lisätietoja, vastattiin, että uutinen olikin väärä ja että tarkempi selitys tulisi postissa.
Ilmapallo oli keskiössä myös Wiipuri-lehden vuoden 1908 aprillipilassa. Kaksi ruotsalaisupseeria oli kuulemma laskeutuneet sen avulla viipurilaiseen Papulan metsään. Eräs pietarilainen lehti kopioi tämän uutisen palstoilleen, joka johti siihen, että Ruotsin konsulaatista tehtiin virallinen tiedustelu miesten kohtalosta.
1800- ja 1900-luvun vaihteen ihmiset sai ilmeisesti hyvin liikkeelle lupaamalla heille nähtäväksi eksoottisia eläimiä tai luonnonilmiöitä. Tampereen Uutiset laski liikkeelle aprillijutun, että kuuluisa Barnumin eläinnäyttely oli saapunut Kalevankankaalle:
[…]toivomme, etteivät ne arvoisat lukijat, jotka mainitun aprillipilan vuoksi saivat asiaa Kalevankankaalle, siitä ole kovasti suutuksissaan, sillä vaikka he eivät saaneetkaan nähdä Barnumin eläinnäyttelyn ihmeitä, niin saivathan siihen sijaan hetkisen hengittää terveellistä kevätilmaa ja nauttia keväisestä säästä. (Tampereen Uutiset 5.4.1899)
Wiipurin Sanomat taas huijasi lukijoitaan aprillipäivänä 1903, että kaupunkiin oli saapunut Wienistä saakka mursu ja jääkarhu kylpylämatkalle, ja että ne majoittuivat Neitsytniemen kentällä. Pilan oli uskonut jopa lehden oma pakinoitsija ”Jäkkäniska”, joka oli rynnännyt kentälle huomatakseen tulleensa jymäytetyksi. (Eipä siinä, ovathan Itä-Suomessa lomailevat mursut vetäneet ihmisiä töllistelemään myöhemminkin.) Mutta hän sai kuitenkin lievitettyä häpeäänsä sillä, että helsinkiläislehdet olivat menneet Laatokka-lehden aprillipilaan, joka oli eläimeen liittyvä sekin. Laatokassa oli kerrottu, että metsästyskoirat olivat ajaneet erään metsäkauriin Sortavalaan, jossa se oli saatu kiinni ja se oli samalla synnyttänyt kolme poikasta. Tämä oli ihmeellinen tapaus, koska normaalisti metsäkauris saa vain yhden poikasen ja senkin kevätkesällä. Äiti- ja lapsikauriit olikin viety ”juhlasaatossa” kaupungin seurahuoneelle ja sieltä ne oli tarkoitus kuljettaa eteenpäin Korkeasaaren eläintarhaan. Yksi helsinkiläislehti olikin jo ehtinyt käydä Korkeasaaressa katsomassa, olivatko kuuluisat elikot saapuneet, mutta joutui lähtemään tyhjin toimin ja nolona pois.
Luonnonilmiöt taas juoksuttivat herkkäuskoisia lukijoita katsomaan valtavia meteoriitteja, jotka paiskaantuivat huhtikuun ensimmäisinä Viipuriin vuonna 1896 ja Raumalle vuonna 1909.
Sanomalehtien aprillipiloissa korostuvat luonnollisesti ajankohtaiset asiat. Esimerkiksi 1905 uutisoitiin, että Haminan sairaalaan oli tuotu 53 sotilasta ”Mandshurian sotanäyttämöltä” ja kaksi japanilaista sotavankia. Venäjän ja Japanin välinen sota käytiin vuosina 1904–05 ja sitä on luonnehdittu ensimmäiseksi nykyaikaiseksi sodaksi. Keväällä 1905 Mantšuriassa käytiin suuri taistelu, joka päättyi japanilaisten voittoon. Kerrottakoon, että Venäjän itäisimmästä nurkasta Haminaan on tuhansia kilometrejä matkaa, joten pitkän matkan taittoivat potilaat ja vangit.
Karjala-lehti uutisoi huhtikuun ensimmäisenä 1914, että pitkään etsitty Mikael Agricolan hauta oli viimein onnistuttu löytämään Viipurin vanhasta tuomiokirkosta. Jutussa valitettiin, ettei kuvia ehditty vielä ottamaan – niitä olisi seuraavan päivän lehdessä – mutta lukijat ja lehtien toimittajat olisivat tervetulleita seuraamaan arkun avaamista klo 12. Onnistuneessa aprillijutussa on sopivasti totta ja tarua. Tässäkin tapauksessa Agricolan haudan oli arveltu olevan jossain päin Viipuria ja mahdollisesti juuri tässä kirkossa, mutta sitä ei ollut onnistuttu löytämään. Uutinen kopioitiin totena ainakin kahteen muuhun lehteen. Jälkihuomautuksena mainittakoon, ettei Agricolan hautaa ole löydetty tähän päivään mennessä.
Paitsi että aprillipilat olivat hauskaa ja melko viatonta viihdettä, niillä oli erään pakinoitsijan mukaan myös yleisöä kasvattava tehtävä: ne ohjasivat heitä lähdekriittisiksi – vähintään kerranpari vuodessa, aprillina ja mätäkuuna. Tämän Rauman lehdessä 1909 julkaistun pakinan mukaan osa lukijoista uskoi vieläkin kaiken mikä sanomalehdessä luki osaamatta käyttää omaa arvostelukykyään, joten tällaiset pilajutut saivat heidätkin tarkastelemaan lehtien sisältöä jatkossa kriittisesti.
Hyvä esimerkki onnistuneesta aprillipilasta ja yleisön arvostelukyvyn testaamisesta tuli Karjalan Sanomilta, joka pyysi lukijoitaan arvaamaan, mitkä uutiset huhtikuun ensimmäisessä numerossa olivat pötyä. Oikein arvanneet palkittiin. Lehti vastaanotti paljon hyviä vastauksia perusteluineen, mutta vain neljä lukijaa arvasi oikein. Aprillijutuksi epäiltiin muun muassa seuraavaa uutista:
Härkä syönyt 400 mkn aterian. Kun joku aika sitten Hollolassa eräässä kartanossa eläinlääkäri piti karjantarkastusta, niin laski hän päällystakkinsa pilarissa olevaan naulaan, jonka vieressä myös kartanon suuri härkä lepäili. Tämä pudottikin palton alas ja alkoi tutkia taskuja. Löysi sieltä lompakon, joka sisälsi yli 400 mk. ja söi sen rahoineen päivineen. Ensin syntyi tästä hälinää. Luultiin, että lompakko on ihmiskäden kautta kadonnut, mutta vihdoin alettiin epäillä härkää. Lääkärimme nukutti härän ja teki leikkauksen, joka todistikin, että härkä oli syönyt tuon kalliin aterian. (Karjalan Sanomat 1.4.1915.)
Tämä oli Karjalan Sanomien mukaan kuitenkin aivan tosijuttu. Aprillipila olikin se, ettei lehdessä ollut aprillipilaa!
Lähteet:
Helsingin Sanomat 12.4.1908
Hämäläinen 6.4.1892
Karjala 1.4.1914
Karjalan Sanomat 1.4.1915, 8.4.1915
Mikkelin Sanomat 7.4.1914
Pohjalainen 2.4.1896
Päivälehti 8.5.1895
Rauman Lehti 6.4.1909, 27.7.1909
Sanomia Turusta 16.4.1903
Savo-Karjala 10.4.1895
Tammerfors 30.4.1895
Tampereen Uutiset 1.5.1895, 5.4.1899
Uusi Suometar 2.4.1896, 5.4.1905
Viipuri 27.4.1895
Kulttuurihistorian seura 