Luostarinmäki on Turun suurpalosta 1827 säästynyt alue, joka avattiin Käsityöläismuseona vuonna 1940. Luostarinmäen alue on yksi Turun ikonisista maamerkeistä, ja monelle turkulaiselle rakas ja nostalginen paikka. Muutaman viime vuoden aikana museossa on tehty näyttelyuudistusta, jonka tavoitteena on ollut nostaa käsityöläisyyden rinnalle vahvemmin entisajan arkielämää ja eri ammattien kirjoa alueella eri aikoina asuneiden ihmisten moninaisten elämäntarinoiden kautta. Tätä muutosta heijastelee myös museon uusi nimi: Luostarinmäen museokortteli.

Tätä kirjoittaessa Luostarinmäellä eletään kiireistä ja jännittävää aikaa. Vielä on muutama päivä aikaa avajaisiin, hetkeen, jolloin paljastamme yleisölle uudistuneen Luostarinmäen. Viimeistelemme interiöörejä ja näyttelyjä, laitamme opasteita paikoilleen, perehdytämme henkilökuntaa ja teemme avajaisjärjestelyjä. Jännittää. Mitä turkulaiset ja matkailijat pitävät muutoksesta? Onnistummeko kertomaan museokävijöille kiinnostavasti ja elävästi niistä lukuisista luostarinmäkeläisistä, jotka olemme valinneet näyttelyymme? Entä mitä yleisö pitää teemanäyttelyistä?

Luostarinmäen rakastettu miljöö ja tuttu tunnelma on monin tavoin ennallaan. Monissa kodeissa ja verstaissa muutokset ovat hienovaraista elävöitystä. Aivan uusina museotiloina avataan krouvi, krouvipiikojen huone, kätilön asunto, palovahdin asunto, piian asunto, hattumaakarin asunto, sirkustaiteilijan asunto ja valokuvaamo. Lisäksi avautuvat johdantonäyttely sekä pienimuotoiset teemanäyttelyt ”Oman katon alle”, ”Kotirannassa ja kaukomailla”, ”Kuvia Kiveltä” ja myöhemmin elokuussa ”Muistojen koti”. Yksi henkilökunnan suosikeista on uusi Lasten Luostarinmäki -kokonaisuus, jossa lapset pääsevät muun muassa kokeilemaan arkisia askareita tuvassa, harjoittelemaan kellosepän ammattia sekä leikkimään vanhan ajan kauppiasta.

Uudistunut Luostarinmäki avataan yleisölle la 18.6. avajaistapahtuman merkeissä.

Tuokiokuvat valottavat Luostarinmäen asukkaiden tarinoita

Museon jokaiseen kotiin ja verstaaseen linkittyy näyttelyuudistuksen myötä alueella aikanaan asunut, työskennellyt tai vaikuttanut henkilö. Tämän henkilön ympärille on kirjoitettu tarinallinen tuokiokuva, joka tarjoaa – toivottavasti – samaistuttavan hetken museokävijälle. Tuokiokuvan parina on teemateksti, joka kertoo tilaan liittyvästä teemasta, esimerkiksi tietystä käsityöammatista tai vaikkapa Luostarinmäen lasten koulunkäynnistä.

Tarinalliset tuokiokuvat pohjautuvat muun muassa kirkonkirjoista, lehtijutuista ja lehti-ilmoituksista saatuihin tietoihin. Kuten usein historiaa tutkiessa tiedot ovat murusia tai sieltä täältä löytyviä paloja, joista piirtyy vähitellen, pala palalta, selkeämpi kuva. Vaikka tuokiokuvat pohjautuvat löydettyihin tietoihin ja sisältävät faktaa, lähestyvät ne kaunokirjallista tekstiä. Olemme tehneet valistuneita veikkauksia ja myös rohkeasti luoneet tuokioita menneisyydestä. Tutkimustyön aikana löysimme esimerkiksi Åbo Tidningistä pienen jutun, jossa uutisoitiin läkkiseppä Frimanin kodissa 28.4.1899 koetusta vaaratilanteesta:
”Eilen palokunta sai ilmoituksen, kun huomattiin ”alustasta” tunkeutuvan savua läkkiseppä Berndt Frans Frimanin pihasta n:o 168. Kun asiaa selviteltiin tarkemmin, havaittiin ettei kyse ollut sen kummemmasta kuin vanha luuta, joka oli maannut ”alustanissa”, oli jostain syystä syttynyt palamaan. Luuta heitettiin pihalle ja vaara oli ohi.”

Näyttelyn tuokiokuvassa läkkiseppä Frimanin vaimo Mathilda valvoo vuoteellaan, haistaa savun hajua vaatteissaan ja kertaa mielessään päivän tapahtumia. Hän murehtii, miten huonosti tilanteessa olisi voinut käydä. Tiedämme siis varmasti, että perheen talossa koettiin palonalku ja palokuntakin ehdittiin paikalle hälyttää. Emme kuitenkaan tiedä, valvoiko Mathilda tapahtuman johdosta vai nukkuiko hän kenties yönsä oikein makoisasti. Voimme kuitenkin olettaa, että palonalku omassa kodissa herättäisi todennäköisesti niin helpotuksen kuin huolenkin tunteita.

Tekstimuotona tuokiokuva tarjoaa helposti lähestyttävän ja samastuttavan tavan kertoa Luostarinmäen asukkaiden elämästä: niin ilon, onnen, surun, ahdistuksen, jännityksen, tyytyväisyyden kuin tylsyydenkin hetkistä. Tuokiokuvien kirjoittaminen oli innostavaa ja luovaa – itselleni erityisen palkitseva osuus näyttelyuudistusta. Kirjoittajana astui syvemmin henkilön saappaisiin kuin perinteistä näyttelytekstiä kirjoittaessa. Samalla moni museon asiantuntija koki tuokiokuvat erityisen vaativaksi tasapainoiluksi faktan ja fiktion välillä. Kuinka paljon voimme kuvitella, kuinka paljon voimme luoda lihaa luiden ympärille?

Tuokiokuvia on kuvitettu tuomalla museointeriööreihin tapahtumaan liittyviä esineitä. Tukea tarinankerrontaan on saatu myös lisätyistä tuoksuista ja äänistä. Moniaistisuus syventää asiakkaan museokokemusta. Esimerkiksi kuparisepän perheen kodissa on yöaika. Yöaikaa korostaa hämäryyden ja yöasussa olevan tuvan lisäksi kujalta kantautuva palovahdin huuto: ”Kuule vartijan huuto. Kello on kymmenen lyönyt. Suuri ja julkinen Jumalamme, varjele tulelta kaupunkiamme.”

Museo laajentuu seiniensä ja porttiensa ulkopuolelle

Vierailu Luostarinmäellä antaa kävijälle kokemuksellisen mielikuvan siitä, miltä Turun laitakaupungilla näytti 200 vuotta sitten. Luostarinmäen taloja on kuitenkin korjattu ja muokattu vuosisatojen aikana tarpeen mukaan. Kun aluetta museoitiin 1930-luvun lopulla, talojen ulkoasuja muutettiin tarkoituksella vastaamaan paremmin 1700–1800-luvun vaihteen aikatasoa. Lisäksi kaupunki Luostarinmäen ympärillä on modernisoitunut aina Turun palon jälkeisestä jälleenrakentamisesta lähtien. Niin museokävijöitä kuin museon henkilökuntaa on kiinnostanut, miltä nykyisen museoalueen ympäristö aikanaan näytti.

Osana näyttelyuudistusta tuotettiin digitaalinen mallinnus Luostarinmäestä ja sen lähiympäristöstä vuonna 1827 ennen Turun palon syttymistä. Digitaalinen kokemus tuo museon näyttelyn museon porttien ulkopuolelle kaikkien saataville. Toisaalta palvelua voi käyttää myös paikan päällä museossa omalla puhelimella ja vertailla, miten maisema on muuttunut noista ajoista. Digitaalinen kokemus auttaa hahmottamaan Luostarinmäen alueen kiinteämmin osaksi sen hetkistä Turkua – se tuo elävästi silmiemme eteen meiltä jo kadonneen kaupungin. Luostarinmäki Klosterbacken 1827 -malli löytyy Digimuseo.fi-palvelusta. Malli toteutettiin Zoan Oy:n ja FT, arkkitehti Panu Savolaisen sekä Museokeskuksen asiantuntijoiden yhteistyönä. Digitaalinen maisema laadittiin käyttäen lähteinä erilaisia tekstiaineistoja sekä maisemakuvien ja piirustuksien ristiin tulkintaa.

Jenni Henttula
Kulttuurihistorian Seuran hallituksen varajäsen
Luostarinmäen asiakaspalvelun toimipaikkavastaava