Kulttuurihistoria siirtyi Arwidssoninkadun puutalosta Sirkkalan kasarmissa sijaitsevaan keltaiseen kolmikerroksiseen Historicum-rakennukseen muiden historia-aineiden kanssa 2000-luvun lopulla. Kulttuurihistorian tilat tulivat rakennuksen kolmanteen kerrokseen. Suomen historia (ja myöhemmin uskontotiede) jakoivat rakennuksen toisen kerroksen ja yleinen historia asettui rakennuksen ensimmäiseen kerrokseen.

Historicumilla on pitkä ja värikäs historia. Se on yksi monista arkkitehti Pehr Johan Gylichin 1800-luvulla Turkuun suunnittelemista rakennuksista. Alun perin tämän vuonna 1834 suunnitellun rakennuksen käyttötarkoitus oli toimia Turun köyhäintalona. Armeija otti rakennuksen käyttöönsä kuitenkin jo vuonna 1846 ja sen viereen alettiin rakentaa pian muita Sirkkalan kasarmialueen rakennuksia.

Sirkkalan kasarmin ja Historicumin myöhemmistä vaiheista voidaan mainita muun muassa se, että alueella toimi punaisten vankileiri vuonna 1918 ja sitä käytettiin pakkotyöleirinä aina vuoteen 1923 asti. Tämän jälkeen kasarmialue rakennuksineen oli Puolustusvoimien omistuksessa aina 2000-luvulle asti, minkä jälkeen humanistisen tiedekunnan oppiaineet alkoivat muuttaa kasarmialueen rakennuksiin.

Historicumin tarjosi mainiot tilat tutkijoille ja oppiaineen henkilökunnalle. Kulttuurihistorian kerroksessa oli kolme tutkijoiden kesken jaettua isompaa huonetta sekä henkilökohtaiset työhuoneet oppiaineen varttuneimmille tutkijoille, sihteerille ja muulle henkilökunnalle. Pitkän käytävän päässä sijaitsi oppiaineen kahvihuone. Arwidssoninkadulta kulttuurihistorian uusiin tiloihin kulkeutui myös piano.

Historicumiin liittyy monia lämpimiä muistoja. Tilat olivat avarat, toimivat ja rakennuksessa oli viihtyisä tunnelma. Historicum tarjosi myös mahdollisuuksia erilaisiin juhliin ja sosiaalisiin tapahtumiin niin oman oppiaineen kesken kuin muissa kerroksissa työskennelleiden nuorten tutkijoiden kanssa. Yhteisöllisyyttä rakennettiin siten sekä oppiaineissa että niiden ylitse.

Kulttuurihistorian omista juhlista täytyy mainita erikseen Litzen-luentojen jatkot, jotka järjestettiin kulttuurihistorian kerroksessa. Henkilökunnan työhuoneisiin ja kahvihuoneeseen oli sijoitettu tarjoiltavaa erilaisista ruuista piparkakkuihin ja sinihomejuustoon sekä kettukaramelleihin. Nämä lämminhenkiset juhlat jatkuivat usein aamuyön pikkutunneille. Toki oppiaineen porukan kesken järjestettiin monia muitakin illanviettoja, jolloin koko kulttuurihistorian 3. kerros oli tulvillaan riemua ja iloista puheensorinaa.

Useita juhlia järjestettiin myös Historicumin keskikerroksessa sijainneessa seminaarihuoneessa nimeltä Aikala. Tätä huonetta hyödynnettiin erityisesti doktorandien bileissä ja karonkkajatkoilla. Yksi mieleenpainuva ja iloinen yhteinen juhla Historicumissa oli kulttuurihistorian, Suomen historian, yleisen historian sekä uskontotieteen doktorandien pääsiäisen aikaan maaliskuussa 2016 järjestämä Novruz-juhla. Tarkoituksena oli juhlistaa kevättä ja tätä varten erityisesti Azerbaidžanissa vietettävä perinteinen juhla nimeltä Novruz tarjosi nimen ja kehyksen.

Novruz-juhlat olivat iso ponnistus neljän oppiaineen doktorandien taholta. Ohjelmaa valmisteltiin hyvän aikaa ja yhteisen tarjoilun ohella Historicumiin hankittiin myös discovalaistus, jota käytettiin myöhemmin useissa muissa juhlissa. Novruz-juhlan keskuspaikkana toimi Aikala, jota täydennettiin toisen kerroksen eri työhuoneisiin sijoitetuilla puuhastelunurkkauksilla.

Novruz-juhlan aikaan huoneissa yhdistyivät toiminnalliset aktiviteetit ja dadaistinen kokemuksellisuus. Eräässä huoneessa oli mahdollista kirjoittaa yhteistä jatkokertomusta vanhalla kirjoituskoneella samalla, kun taustalla soivat kaikki ne suomalaiset musiikkikappaleet, jotka olivat saaneet Euroviisuissa nolla pistettä. Toisen kerroksen kahvihuoneeseen oli järjestetty munanmaalauspiste ja käytävän toisessa päässä sijainneesta televisiosta näytettiin Alexander Fordin elokuvaa Ristiritarit (Krzyzacy 1960), jonka vhs-nauhan professori Hannu Salmi oli toimittanut juhlijoiden käyttöön.

Novruz jatkoi eri oppiaineiden doktorandien yhteisjuhlien perinnettä, jota oli synnytetty jo aiemmin. Sen tärkein tehtävä oli tutustuttaa toisiinsa eri oppiaineissa tutkimusta tehneet nuoret tutkijat. Tarkoitus oli madaltaa Historicumissa sijainneiden kerrosten välipohjia ja luoda yhteisöllisyyttä samojen teemojen, haasteiden ja tutkimuksellisten ilojen kanssa painineiden tutkijoiden välille.

Novruzia seurasi useampi yhteinen nuorten tutkijoiden juhla ja tapaaminen. Vaikka yhteiset tilaisuudet olivat ennen kaikkea nuorten väitöskirjatutkijoiden järjestämiä, ei väitelleitä tutkijoita haluttu sulkea pois illanvietoista. Löyhänä sääntönä oli, että osallistua saivat doktorandien ohella kaikki ne, jotka kokivat olevansa doktorandihenkisiä.

Historicumissa järjestetyistä juhlista ei voida tietenkään puhua mitään, ellei mainita useiden juhlien solmukohdaksi ja kiintopisteeksi muodostunutta jo edellä mainittua kulttuurihistorian käytävällä sijainnutta legendaarista pianoa, jota soitettiin monissa juhlissa ja jatkoilla. Pianon sointi oli hennon epävireinen, mutta sen ei annettu haitata menoa. Käytävällä kajahtivat niin Finlandiat, Beatlesit, iskelmäklassikot, Leevit ja monet muut populaarikulttuurin hengentuotteet. Korkeampia sfäärejä esitykset tavoittelivat erityisesti niinä kertoina, kun pianoa säesti megafoniin improvisoidut monologit.

Mukavasta työskentelyilmapiiristä ja jyhkeistä tiloista huolimatta Historicumissa oli myös omat puutteensa. Historicumissa kohtaamisia muiden oppiaineiden tutkijoiden kanssa oli kokousten ja juhlien ulkopuolella lopulta aika vähän, sillä omien erillisten kerrosten lisäksi osa tutkijoista työskenteli Sirkkalan kasarmin muissa rakennuksissa. Arjessa oman oppiaineen luoma yhteisö oli tärkein ja läheisin.

Historicumista ei löytynyt myöskään minkäänlaisia vetäytymistiloja tai hiljaisia lukunurkkauksia, kuten nykyisin Arcanumista. Jos esimerkiksi halusi puhua puhelimeen, niin vaihtoehtoina olivat joko kahvihuone, käytävä tai vessa, sikäli kun olivat vapaana. Myös sähkönosteiset pöydät olivat suurimmalle osalle utopiaa. Silloisia työpöytiä kykeni nostamaan ja laskemaan vain vaivalloisen, hermoja ja niskoja kiristäneen ruuvausoperaation myötä.

Kaihomielin muistelemme silti Historicumissa vietettyä yhteisöllistä aikaa! Rakennus loi nuorelle väitöskirjantekijälle oivat puitteet paitsi väitöskirjan tekemiseen myös nuorempiin ja vanhempiin kollegoihin tutustumiseen. Aika näyttää, millaisia juhlia Arcanumilla tullaan järjestämään.

Kirjoittajat

Otto Latva

Kirjoittaja teki 2010-luvulla väitöskirjaansa kulttuurihistorian käytävällä Historicumissa

Topi Artukka

Kirjoittaja teki 2010-luvulla väitöskirjaansa Suomen historian käytävällä Historicumissa

Kirjoitussarjan edellinen osa: Arwidssoninkadun idyllissä ja sokkeloissa