Welcome to Singapore, to the Garden City where you will find a kaleidoscope of co-existing cultures and where traditional niceties are combined with sophisticated 20th century efficiency.

Näin toivottaa vierailijat tervetulleeksi Now Boarding: Experiencing Singapore through Travel, 1800s – 2000s -näyttely Singaporen kansallismuseossa. Singapore todellakin on kulttuurien sulatusuuni täynnä historiaa, uutta ja vanhaa.

Tämä ihmeiden maa kokosi yhteen historioitsijoita kesäkuussa 2023, kun kulttuurihistorian seuran eli ISCH:n vuosittainen konferenssi järjestettiin ensimmäistä kertaa yhdessä SGNC:n eli Society for Global Nineteenth-Century Studies -seuran konferenssin kanssa. Osa ohjelmasta oli yhteistä, ja neljän päivän aikana kuultiin niin kiinnostavia keynote-luentoja, kymmeniä esityksiä lukuisissa paneeleissa, kuin osallistuttiin iltaohjelmaan, kirjoitustyöpajoihin, kulttuurikävelylle ja gaalaillalliselle. ISCH:n konferenssin teemana oli Singaporen historiaan sopivasti Cultural History of Empires. Teemaa käsiteltiin lukuisista eri näkökulmasta.

Singaporen monet kasvot

Aloitetaan Singaporeen tutustuminen ruuasta: Vuonna 2020 Unescon maailman kulttuuriperintökohteiden listalle valitussa Hawker Centre -ulkoilmaruokailussa tiivistyy moni paikalliselle kulttuurille tyypillinen piirre. Lukuisat kojut tarjoavat edullista syötävää niin paikallisille kuin turisteillekin, ja parhaisiin ”talleihin” on kymmenien metrien jono. Saa olla nopsa, jos haluaa ehtiä varaamaan pöydän! Hawkerit ovat tärkeä tapaamispaikka, ja syötävää löytyy perinteisestä chicken rice -herkusta satay-vartaisiin, popiahista rojakiin. Oma suosikkimme juomista on raikas sitruuna-limejuoma.

Singaporen kasvitieteellisen puutarhan siemenpankin seinällä on tuntemattoman kreikkalaisen mietelause ”A society grows great when old men plant trees whose shade they know they shall never sit in”. 1960-luvun lopulla havahduttiin siihen, että Singapore oli peittymässä savusumuun. Sen jälkeen ympäristöä on lähdetty parantamaan erilaisin toimin. Esimerkiksi 1980-luvulla julkaistiin Garden-city-ohjelma ja vuonna 1992 Singapore Green Plan, jota on sen jälkeen päivitetty säännöllisesti. Kaupunkisuunnittelussa ohjelma näkyy vaikkapa laajoina ja innovatiivisesti toteutettuina viheralueina.

Singaporen keskustan kokonaissuunnitelma on nähtävillä City Hallin yläaulassa. Jo rakennetun rinnalle on sijoitettu puusta ja legoista koottuja pienoismalleja suunnitteilla olevista ympäristöistä. Ideointiin ja suunnitelmien kommentointiin voivat osallistua kaikki kaupunkilaiset avoimissa työpajoissa.

Singaporessa on neljä virallista kieltä: malaiji, mandariinikiina, englanti ja tamili.  Monien eri kulttuurien yhteiselo ei ole aina eikä kaikilta osin ongelmatonta, mutta Singaporessa yhden valtion ajatus pitää niin historiallisesti kuin nykypäivänkin näkökulmastaan sisällään lukuisia eri kieliä, kulttuureita, uskontoja ja elämäntapoja. China Townin ja Little Indian kaltaisilla vanhoilla asuinalueilla näkyy tapa jakaa eri kulttuuriset ryhmät erilleen, mutta uudemmilla asuinalueilla on näitä jakoja pyritty hälventämään. Singapore onkin luontaisesti monikulttuurinen maa, jossa eri kulttuurien ominaispiirteet, historia ja tavat muodostavat täysin omanlaisensa kokonaisuuden.

Singaporen kansallispäivää juhlitaan näyttävästi 9. elokuuta. Jotta kaikki sujuu ja kukaan ei menetä kasvojaan, harjoitukset aloitetaan pari kuukautta ennen varsinaista juhlaa. Kesäkuussa konferenssin imperialismiaiheista kiertokävelyä rajoittivat historialliseen keskustaan pystytetyt aidat, joiden sisällä valmistauduttiin juhlaparaatiin. Harjoitukset sisältävät myös viikonloppuisin Singaporen lipun lennätyksen ympäri saarta.

Historioitsijan vastuu

ISCH:n konferenssi huipentui illallisella, jossa oli virtuaalisesti mukana myös imperialismitutkimuksen suuri nimi John M. McKenzie. Kiinnostavan haastattelun päätteeksi myös konferenssin osallistujilla oli mahdollisuus esittää kysymyksiä. Keskustelussa nousivat esiin myös ajankohtaiset teemat: suurvalta-ajattelu, imperialismi ja kolonialismi eivät ole vain historiaa vaan myös nykypäivää. Historiantutkijoilla on vastuu paitsi menneisyyden ymmärrettäväksi tekemisestä, myös omalta osaltaan tulevaisuudesta.

Seuraavan kerran kulttuurihistorioitsijat kohtaavat Potsdamissa, Saksassa syyskuussa 2024.

Teksti ja kuvat: Annikka Immonen ja Pälvi Rantala