Sateinen helmikuun sunnuntai oli oivallinen päivä vierailla Loimaalla Sarka-museossa, jossa hiljattain oli avautunut kaksi kiehtovaa näyttelyä, Tehtaan tekemää ruokaa – kotimaisten elintarvikkeiden historiaa ja Tiistaitarjotin – ruokamatka 70-luvulle. Maatalousmuseon oma teollisen ruoantuotannon vaiheita valottava kokonaisuus ja Museokeskus Vapriikin tuottama, valokuvista ja muistelmateksteistä koostuva Tiistaitarjotin sopivat temaattisesti yhteen loistavasti. Näyttelyt tarjoavat maukkaan aikamatkan lähimenneisyyteen esittelemällä aihetta, joka tavalla tai toisella koskettaa aivan kaikkia.  Ruokaan ja syömiseen liittyvät tavat ja kokemukset herättävät moniaistimellisia muistoja aina pakkausmateriaaleista, tuoksuista ja mauista lähtien ruokapöydässä jaettuihin yhteisiin muistoihin. Ne kietoutuvat arkiseen elämään tavoilla, joita ei kenties päivittäin tule ajatelleeksi, mutta joihin on helppo uppoutua kuvien, tekstien ja esineiden välityksellä. Tuttuuden ja ajallisen etäisyyden tuoman vierauden yhdistelmä kutsuu museokävijänkin ihastelemaan valokuvien väriloistoa, eläytymään kerrottuihin ruokamuistoihin ja tutkailemaan tuotepakkauksia menneiltä vuosikymmenilta. Se saa toisaalta pohtimaan myös meluisia tehdassaleja, raskaita työtunteja ja niitä työteliäitä käsiä, joiden ansiosta ruoka lopulta on päätynyt kauppojen hyllyille ja sieltä kuluttajien pöytiin.

Tiistaitarjotin – makumatka 70-luvulle -näyttely perustuu Aamulehdessä vuosina 1974-76 julkaistuun artikkelisarjaan, jonka toteutuksesta vastasivat kotitalousopettaja Eeva Junkkari-Riekkola yhdessä valokuvaajapuolisonsa Juhani Riekkolan kanssa. Alun perin tiistaisin ilmestyneissä artikkeleissa jaettiin ruokaohjeita, ateriahdotuksia ja neuvoja havainnollistavin kuvin maustettuina. Värikylläiset, aikansa muodikkaita kattauksia ja aterioita esittelevät kuvat hehkuvat nyt kuvasuurennoksina museon seinillä. (KUVA 1) Lautasilla on muun muassa silakkaa, munakkaita ja makkaroita erilaisina variaatioina, usein vähintäänkin persiljatupsulla ja salaatinlehdellä höystettynä, ja jälkiruoaksi tarjoillaan raikasta jäätelöä tai kermavaahdolla kuorrutettua karpalohyytelöä. Kuvia täydentävät haastatteluaineistona kootut kertomukset eri-ikäisten kokijoiden muistelemina: broilerin ja paprikan kaltaiset ruokapöydän uudet tulokkaat hämmensivät aikalaisia. Uutuuksia kohtaan oltiin uteliaita ja kokeilunhaluaisia, mutta muistelijoiden mukaan oli aluksi vaikeaa tietää, kuuluiko kana syödä luineen päivineen ja jopa sitä, että eksoottisen näköisestä paprikasta ei suinkaan kuulunut nauttia sen siemeniä.

Tehtaan tekemää ruokaa puolestaan valottaa kiinnostavalla tavalla suomalaisen ruokakulttuurin muutoksia 1900-luvulla. Rekonstruoidussa myymälässä on elintarvikevaa’alla varustettu tiski, jonka takaa katse kohtaa vakavailmeisen myyjättären. Saisiko olla kahvia, sokeria tai makkaraa – kuinka paljon laitetaan? Entäpä tuliaisiksi makeisia tai limonadia? (KUVAT 2 ja 3) Tuontitavaroita ja harvinaisempia herkkuja eivät omavaraisimmatkaan taloudet kyenneet itse tuottamaan, ja ajan kuluessa valmistuotteiden valikoima alkoi laajentua entisestään. Alkujaan armeijan tarpeisiin kehitettyjen säilykkeiden omaksuminen kotitalouksien käyttöön oli hidasta ja ennakkoluulojen värittämää, mutta kiireiselle kaupunkilaiselle ne alkoivat tarjota helpotusta ruoanlaittoon etenkin 1960-luvulta lähtien. (KUVA 4)

Näyttelyn parasta antia ovat sen monipuolinen toteutus ja eri aisteja ruokkivat virikkeet. Näyttelyteksteillä on merkittävä rooli informaation jakajana, mutta liiallinen tekstipaljous johtaa helposti ähkyyn ja siihen, ettei sinänsä kiinnostavaankaan sisältöön jaksa paneutua. Täällä sitä vaaraa ei ollut: pidin etenkin näyttelytilaan toteutetusta keittiönurkkauksesta, jossa pääsi kurkistelemaan sisälle jääkaappiin, pakastimeen ja kaappeihin erilaisine ruokapakkauksineen. “Sarka-marketin” ostoskorissa olevista tuotteista – kuten kahvista, jauhelihasta, jogurtista, tofusta – sai lisätietoja lukemalla ostosten viivakoodit. Itsepalvelukassat viivakoodinlukijoineen ovat nykypäivän kauppareissujen arkea ainakin isommissa marketeissa, mutta nämä koodit tarjosivat myös katsauksen tuotteiden historiaan. Minua yllätti esimerkiksi tieto siitä, että tofua on alettu valmistaa Suomessa jo 1980-luvun lopussa.

Vallitseva pandemiatilanne on pakottanut monet museot sulkemaan ovensa ja siirtämään palvelunsa yksinomaan verkkoon. Suljettuna on tällä hetkellä myös Suomen maatalousmuseo Sarka, jonka tarjontaan pääsee kuitenkin tutustumaan etäyhteyksin. Toivotaan, että museo- ja kulttuurielämysten ääreen päästään pian jälleen fyysisestikin.

…………………..

Teksti ja kuvat: Asta Sutinen

Kirjoittaja on seuran hallituksen jäsen