Kulttuurihistorian seura julkaisi 2017 vertaisarvioimattomassa Capsa Historiae -sarjassaan Juha Isotalon kirjan Herodotoksen ja Thukydideen ideaalit ja historiankirjoitus. Teos tarjoaa mielenkiintoisen katsauksen kahden antiikin ajan merkittävän historioitsijan ajatteluun ja työhön – ja paljastaa, etteivät heidän metodiset ja näkökulmaeronsa olekaan ihan niin mustavalkoisia kuin usein esitetään. Isotalo palaa kirjan teemoihin tässä haastattelussa.

Kertoisitko mitä teos käsittelee ja mistä idea siitä sai alkunsa?

Innostuin kreikkalaisesta mytologiasta jo peruskoulussa luettuani Alf Henriksonin Antiikin tarinoita. Opintojeni aikana huomasin, että kreikkalaisista historioitsijoista Herodotos näytti toteuttavan kulttuurihistorialle tyypillistä ideaalia historiankirjoituksesta siinä missä Thukydides toteutti poliittiselle historialle tyypillisempää. Siitä syntyi ajatus vertailla kummankin kirjoittajan ideaaleja, joita he asettavat itselleen ja historiankirjoitukselleen. Pro gradu –tutkielmassani vertailen näitä esitettyjä ideaaleja sekä toisiinsa että omaan analyysiini siitä, miten molemmat onnistuvat toteuttamaan niitä. Tämä kirja on hieman päivitetty versio siitä gradusta.

Millä tapaa teos kytkeytyy tällä hetkellä ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin keskusteluihin?

Molempien historioitsijoiden kohdalla on pitkään keskusteltu heidän suhteestaan totuuteen. Kumpaakaan ei voida pitää modernin historiantutkimuksen ideaalien mukaisena tutkijana, sillä he edeltävät sellaisen kirjoittamisen genren ja genrerajojen syntymistä. Kummankaan lähteiden käyttöä ei voisi pitää nykykäsityksen mukaisesti tutkimuksena.

Nykyään puhutaan totuudenjälkeisestä ajasta, jossa vanhat ideaalit todistettaviin faktoihin perustuvasta argumentaatiosta ovat menettäneet merkitystään. Herodotos ja Thukydides ovat tässä mielessä totuutta edeltävän ajan kirjoittajia ja heidän käsitystensä tarkastelu on mielestäni hyödyllistä, kun mietimme, minkä arvon annamme totuudelle ja mitä se tarkoittaa nykyisessä yhteiskunnallisessa ajattelussa.

Kenelle suosittelisit kirjaa?

Suosittelen kirjaani ennen kaikkea itselleni. Palaan siihen usein etsiessäni lähteitä, jotka tiedän käyneeni läpi ja sitaatteja, joita en enää muista oikein, mutta joiden tiedän löytyvän kirjasta. Samasta syystä voin suositella teosta paitsi kirjoittamisen ideaaleista kiinnostuneille, myös lähdeluettelona klassisen kauden Kreikan historiankirjoitukseen.

Nyt kun kirjan julkaisusta on kulunut kahdeksan vuotta, mitä ajattelet siitä nyt? Muuttaisitko tai täydentäisitkö sitä joltain osin?

Minua kohtasi harvinainen onni, kun sain graduni kansittamisen jälkeen mahdollisuuden korjata siihen jääneitä virheitä tämän kirjan myötä. Se ei tarkoita, etteikö siinä edelleenkin ole muutamia noloja kömmähdyksiä, jotka haluaisin korjata. Pääargumenttien osalta olen edelleen samaa mieltä kuin kirjaa kirjoittaessa: Thukydides asettaa kirjoittamiselleen tiukemmat ideaalit kuin Herodotos ja sen seurauksena ei noudata niitä yhtä hyvin kuin Herodotos, jonka agenda sallii kirjoittamisen laveammista aihepiireistä.

Oletko julkaissut tai onko sinulla suunnitteilla lisää aiheeseen liittyviä kirjoja tai artikkeleita? Voisitko suositella lisälukemista aiheesta kiinnostuneelle?

Väitöskirjaprojektissani olen jatkanut Herodotoksen parissa. Tutkin hänen etnologioissaan käyttämäänsä suullista lähdeaineistoa ja hänen narratiivinsa välittämien tarinoiden tuottamia identiteettejä.

Kulttuurihistorian seuran julkaisemassa kirjassa Kulttuurihistorian tutkimus. Lähteistä menetelmiin ja tulkintaan on myös artikkelini ”Herodotoksen narratiivi myyttisistä eläimistä” antiikin eläintutkimuksesta kiinnostuneille. Herodotoksen Historiateoksesta löytyy useita mielenkiintoisia tarinoita erikoisista eläimistä. Näiden tarinoiden silkkaa olemassaoloa on käytetty lyömäaseena Herodotoksen uskottavuutta vastaan ja artikkelissani analysoin mikä niiden narratiivinen funktio on.

Voit ladata Herodotoksen ja Thukydideen ideaalit ja historiankirjoitus e-kirjan täältä.

Isotalon artikkeli ”Herodotoksen narratiivi myyttisistä eläimistä” löytyy Kulttuurihistorian seuran 2022 julkaisemasta teoksesta Kulttuurihistorian tutkimus. Lähteistä menetelmiin ja tulkintaan. Kirjasta lisätietoa täällä.