Mikä yhdistää kolmea otsikon henkilöä? Kate Bushin fanit sen ehkä tietävät, mutta minulle vastaus oli yllätys, ja reitin asian selvittämiseen tarjoili kiinnostava esseeteos. Englantilaisen Olivia Laingin Ruumiin rajat. Kirja vapaudesta (2025) kiertyy monin sitein itävaltaisen psykoanalyytikon Wilhelm Reichin (1897–1957) elämän ympärille. Tartuin Laingin kirjaan Reichin takia, sillä tutustuin vasta äskettäin hänen klassikkoteoksensa Fasismin massapsykologia suomennokseen vuodelta 1973. Saksankielinen alkuteos on ilmestynyt ensimmäisen kerran jo vuonna 1933.

Laing sivuaa Reichin varhaista erittelyä natsismin noususta. Reichin analyysissä fasismi kumpusi massojen tyydyttämättömistä haluista, puuttuneesta vapaudesta ja vapauden kaipuusta. Hän tulkitsi, että patriarkaatin seksuaaliset patoutumat sairastuttivat ensiksi yksilön ja sitten perheen. Lopulta koko saksalainen yhteiskunta oli panssaroitunut, myrkyttynyt ja kypsä fasismin nousuun.

Teos on säilynyt massailmiöiden analyysin merkkipaaluna. Mutta vähitellen Freudin oppilas jätti esikuvansa ajattelun maltillisuuden ja eteni villeille poluille. Kaiken lisäksi Reich oli kallistunut Freudin harmiksi poliittisesti vasemmalle.

Olivia Laing on Reichin tavoin kiinnostunut ruumiillisuudesta, vapaudesta ja sen rajoista. Lisäksi hän on avoimesti vasemmistolainen.

Laing kertoo, miten jo ennen toisen maailmansodan puhkeamista juutalaissyntyisen Reichin akateeminen polku vei Berliinin ja Norjan kautta Yhdysvaltoihin. Hänen teoriansa ylittivät tieteelliseksi ymmärretyn ajattelun rajat. USA:ssa hän uskoi löytäneensä voiman, jota hän kutsui orgonienergiaksi. Sitä voisi ehkä verrata Freudin seksuaaliseen viettienergiaan, libidoon, Laing ehdottaa.

Reichin orgonienergia ei ollut vertauskuvallista, vaan se oli todellista. Seksuaalisia patoumia ja fyysisiä sairauksia hoitavaa voimaa oli Reichin mukaan mahdollista ladata ihmisiin. Hoitoa hän toteutti orgoniakkumulaattoreiksi kutsumissaan pienissä kopeissa.

Laingin teoksen ansio on analyyttinen ja myötäelävä ote, jolla hän kertoo Reichin mielen hajoamisesta. Hänen sairautensa koko kuva ovat mahdottomuuksiin paisuneet projektit. Kun energiavirtoihin uskova tutkija alkoi antaa hoitoja syöpäpotilaille, yhdysvaltalaiset viranomaiset kiinnostuivat asiasta.

Laingin mukaan seksuaalista vapautumista tarjoavan gurun ajatukset kiehtoivat myös yhdysvaltalaisia kirjallisia boheemeja, kuten Allen Ginsbergiä ja William Burroughsia. Reich vierasti vastakulttuuriväkeä.

Greenwich Villagen älymystöpiireistä Reich käytännössä pakeni ostamalleen maapalstalle Mainen osavaltioon, jonne hän rakensi Orgononiksi kutsumansa tutkimuslaitoksen. Hoitoihin käytettyjen laatikoiden lisäksi Reich oli kehittänyt pilvenhajottajapyssyn (cloudbuster), jolla hän uskoi pystyvänsä tekemään sadetta. Mielenterveytensä menettänyt Reich osoitteli jalustalla seisovilla tötteröillä pilviä ja jahtasi ufoja. Mukana oli pieni Peter-poika.

Samaan aikaan Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto FDA antoi lausuntoja. Viranomaiset rajoittivat Reichin käymää akkumulaattoreiden myyntiä ja vuokrausta. Rajoitusrikkomukset johtivat tuomioihin.

Olivia Laing punoo esseeseensä sivujuonteen. Isänsä seurana pilviä tähtäillyt poika Peter oli 1970-luvun puolivälissä julkaissut muistelmakirjan nimeltä Book of Dreams, jossa hän palauttaa mieleensä, miltä lapsesta tuntui seikkailla isän ja pilvipyssyn kera aavikolla.

Englantilainen artisti Kate Bush poimi muistelmat okkultistisen kirjakaupan hyllyltä ja vaikuttui. Bushin vuonna 1985 julkaistulle albumille Hounds of Love syntyi kappale ”Cloudbusting”, joka vain hieman verhotusti kertoo Reichien pilvenhajotusretkistä.

”I still dream of Orgonon”, Kate Bush aloittaa. Julian Doylen ohjaamalla videolla näemme episodin: artisti esittää Peter-poikaa ja näyttelijä Donald Sutherland on tweed-asuinen tiedemies Reich. Videon käännekohdassa saapuvat mustat autot ja pukumiehet, jotka vievät tieteilijän mukanaan. Suunnilleen näin kävi tosielämässä.

Wilhelm Reich oli kiistattomasti vainoharhainen ja johti potilaitaan harhaan, mutta Laingin mielestä hän oli myös yhdysvaltalaisen sotienjälkeisen paranoian uhri. Reichin seksuaalista vapautta peräänkuuluttaneet ajatukset resonoivat epäilyttävinä eisenhowerilaisessa Amerikassa, joten viranomaiset käyttivät hänen kukistamiseensa ylimoitetusti liittovaltion resursseja.

Ihmisiä kehollisesta vankilastaan vapauttamaan pyrkinyt psykoanalyytikko päätyi itse telkien taakse ja menehtyi vuonna 1957 tuomiota kärsiessään. Hänen epäilyttävimmiksi arvioidut teoksensa paloivat kirjaroviossa. Vaikkei Reichia pitäisi ilmaisun- ja sananvapauden marttyyrina, Olivia Laingin vuonna 2021 englanniksi julkaiseman esseeteoksen teemat kaikuvat ajankohtaisina vuonna 2025.

Kirjoittaja: Paavo Oinonen