Turun yliopiston tohtoripromootio 15.-16.5.2025 oli kaksipäiväinen spektaakkeli, joka yhdisti vuosisataiset akateemiset perinteet ja symboliikan nykyaikaiseen juhlakulttuuriin. Keskiajalta periytyvä tohtoripromootio on akateemisista juhlista ylin. Tällä kertaa promovoitiin kymmenen kunniatohtoria ja 190 tohtoria eri tiedekunnista.

Promootioiden pitkä historia lyhyesti

Promootion juuret juontuvat 1200-luvun Pariisin ja Bolognan yliopistoihin. Seremonia saapui lopulta Uppsalan yliopiston kautta Suomeen ja ensimmäinen promootio järjestettiin vuonna 1643 Turun akatemiassa. Alkujaan promootiot olivat pääosin maisterivihkimisiä, mutta 1700-luvun lopulla Turussa ryhdyttiin promovoimaan myös tohtoreita. Historioitsija Topi Artukan mukaan Turun akatemia järjesti vuoteen 1827 mennessä 70 promootiota, joista 18 oli tohtoripromootioita. Turun palon jälkeen promootioperinne siirtyi Helsinkiin silloiseen Aleksanterin yliopistoon ja Turku jäi ilman promootioita sadan vuoden ajaksi. Turun yliopisto perustettiin vuonna 1920, mutta avajaisjuhlia ja ensimmäistä promootiota saatiin odottaa vuoteen 1927 saakka, jolloin järjestettiin yhdistetty maisteri- ja tohtoripromootio. Toisen maailmansodan jälkeen tohtoripromootiot jatkuivat Turussa vuonna 1955. Promootioita järjestettiin seuraavina vuosikymmeninä 3–5 vuoden välein. Kun opiskelijamäärät alkoivat vähitellen kasvaa, maisteripromootiot jätettiin 1970-luvulta lähtien pois, ja ainoastaan tohtoreita promovoitiin.

Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan maisteri- ja tohtoripromootio 1907 (Yle Areena)

Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan maisteri- ja tohtoripromootio 1961 (Yle Areena)

Promootioita järjestetään nykyisin yhä useammin, koska tohtoreiden määrä on kasvanut.  Esimerkiksi Turun yliopistossa niitä järjestetään 2–3 vuoden välein, mutta osallistujamäärää pyritään rajoittamaan hallittavuuden vuoksi. Ohjelmaperinteitä on myös muokattu, muun muassa aiemmin ohjelmistoon kuuluneet seppeleensitomiset ja purjehdukset ovat jääneet vuosien saatossa pois, mutta uusiakin on tullut mukaan, kuten miekanhiojaiset.

Esivalmisteluita

Promootioon osallistuminen vaatii valmistautumista. Ensimmäinen tehtävä on hankkia (tai lainata) tohtorinhattu ja -miekka – ilman niitä ei seremoniaan ole asiaa. Toisin kuin ylioppilaslakki, jollaiseksi on erään modistin mukaan lähestulkoon aina valittu liian pieni, tohtorinhattu tehdään käsityönä tarkasti kantajansa pään mittojen mukaisesti. Turun yliopiston kaikissa tiedekunnassa hattu on musta, paitsi oikeustieteellisessä, jossa hattu on viininpunainen. Hatun etuosaan kiinnitetään lyyra, joka malli vaihtelee tutkinnosta riippuen.

Saksalaista tekoa olevan, Akseli Gallen-Kallelan vuonna 1918 Suomen viralliseksi siviilimiekaksi suunnitteleman siron tohtorinmiekan voi ostaa muutamasta eri liikkeestä. Miekkaa on myynnissä kahta eri pituutta kantajastaan riippuen ja sitä pidetään vasemmalla puolella. Jos ei ole saatavilla sopivaa vyötä, on myös mahdollista ostaa erillinen miekkavyö. Tiettävästi vain Suomessa tohtorit saavat miekat. Promoottori Jarkko Kari arvelikin promootioaktipuheessaan, että se saattaa olla jopa valttia kilpaillessa kansainvälisistä tulevista huippututkijoista. (Huom! Miekkaa voi käyttää myös nakkien pilkkomiseen, ks. Helsingin yliopiston promootiojuhla 1960: Finlandia-katsaus 471, Allan Pyykkö. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti.)

Koska promootioakti on kaikkein tärkein ja muodollisin akateeminen juhla, siihen pätee erittäin tarkka pukukoodi. Turun yliopiston mukaan promovoitavan tuleekin etsiä ajoissa itselleen:

• Pitkä musta, pitkähihainen puku (ei avokaulainen), mustat käsineet, mustat kengät (ei avokantaisia, umpinaiset), ei käsilaukkua, ihonväriset sukkahousut tai vaihtoehtoisesti
• Frakki, mustat liivit, valkoinen solmuke, valkoiset käsineet, mustat nahkakengät, ei valkoista taskuliinaa

Promootioillallisella ja varsinkin miekanhiojaisissa pukuohje on sallivampi.

Tohtoripromootioon saa osallistua vain kerran, mutta tohtoriksi valmistumisajalla ei ole väliä. Tälläkin kertaa oli mukana henkilöitä, joilla oli vierähtänyt väittelystä jo esimerkiksi viisi tai seitsemänkin vuotta.

Hattu ja miekka piti toimittaa yliopistolle hyvissä ajoin ennen seremoniaa, joten niistä ei tarvinnut kantaa huolta ennen promootioaktia.

Aktiharjoituksista miekanhiojaisiin

Promootio käynnistyi torstaina 15.5. harjoituksilla, joissa kaikki seremoniaan osallistuvat – tohtorit, kunniatohtorit ja promoottorit – perehtyivät tarkasti aktin kulkuun. Juhlamenojen ohjaajana toimi tällä kertaa kulttuurihistorian professori (ja Kulttuurihistorian seuran puheenjohtaja) Hannu Salmi. Lisäksi siihen kuuluivat yliairut, professori Anna Axelin lääketieteellisestä tiedekunnasta, viestintäjohtaja Anne Paasi yliopiston viestinnästä sekä tohtorijäsenet Suvi Jokila, Einari Kurvinen ja Saana Myllyntausta.

Tapahtumapaikaksi valikoidulla Logomolla oli täydet juhlavalmistelut päällä, trukkeja ajoi sinne tänne, kattovaloja säädettiin ja väkeä lappoi sisään, mutta promovendin eli promovoitavan henkilön näkökulmasta kaikki sujui erinomaisen hyvin organisoidusti. Kun olimme löytäneet omasta tiedekunnasta koostuvan joukon luokse, järjestäydyimme seuraavaksi nimijärjestyksessä kahteen eri jonoon. Sitten lähdimme kävelemään juhlasaliin pitäen huolen siitä, että kuljimme linjakkaasti ja sopivalla vauhdilla parimme kanssa. Salissa istuttiin ennalta määritellylle omalle paikalle ja sen jälkeen käytiin läpi proseduuri, jossa kunniatohtoreille ja uusille tohtoreille annetaan hattu, miekka ja diplomi. Suurinta jännitystä tässä vaiheessa aiheutti se, miten riviltä edetään yksitellen sutjakkaasti ja tyylikkäästi lavan eteen. Sitten piti vielä muistaa oikea järjestys: lavan eteen asettautunut promoottori painaa ensin hatun promovendin päähän, sitten promovendi ottaa promoottorilta molemmilla käsillä vastaan miekan, siirtää sen vasempaan käteen. Sitten otetaan diplomi oikeaan käteen ja kumarretaan promoottorille. Tämän jälkeen ollaan tarkkana: pitää pyörähtää vasemmalta (ei oikealta!) yleisöön päin ja kumartaa heille. Sen jälkeen kävellään rauhallisesti omalle istuinriville, jäädään seisomaan ja liikutaan vasemmalle sitä mukaa kun muut rivillä istujat saapuvat edestä, kunnes viimeinenkin promovendi on saanut omat tohtorin tunnusmerkkinsä ja palannut istuinrivilleen.

Muutaman tunnin harjoitusten jälkeen saattoi levätä hetken ja vaihtaa kenties vaatteensa, kunnes alkoivat miekanhiojaiset yliopiston päärakennuksen aulassa. Aulaan sijoitetulla pöydällä meitä tervehtivät tarkkaan järjestykseen asetellut miekat. Topi Artukan mukaan miekat tulivat aikoinaan ylioppilaiden sotisopiin saksalaisen mallin mukaan ja jo vuoden 1927 promootiossa ojennettiin promovoitaville miekat. Itse miekanhiojaisperinne sai alkunsa kuitenkin vasta 1960-luvulla. Sen kautta haluttiin saavuttaa uusi yhteys menneisiin Turun akatemian aikoihin.

Miekanhiojaisissa nostettiin malja, pidettiin puheita ja tarjottiin kevyttä buffet-ruokaa. Saimme todistaa upean miekalle omistetun paritanssiesityksen ja kuulimme puheen miekalle. Oli jotenkin epätodellinen olo, kun esille nostettiin viisi kappaletta tahkoja. Jäi epäselväksi, olivatko ne alkuperäiset sieltä kuudenkymmenen vuoden takaa, mutta ulkonäkönsä perusteella olisivat voineet olla. Selvisi sitten sekin, ettei ollut tarkoitus oikeasti terävöittää miekkaa kuohuviinillä kostutetulla tahkolla, vaan kyseessä oli symbolinen teko. ”Hiominen” tapahtui aakkosjärjestyksessä yhtä aikaa kullakin tahkolla. Yksi promootiotoimikunnan jäsen ojensi miekan promovendille, toinen kostutti tahkoa viinillä ja jos ei ollut seuralaista pyörittämässä tahkoa, kolmas promootiotoimikunnan tohtorijäsen hoiti tehtävän. Kun riitti oli suoritettu, miekka sujautettiin tuppeen ja se otettiin jälleen promootiotoimikunnan huostaan.

Ylin ja tärkein juhla

Varsinainen promootiopäivä, perjantai 16.5., alkoi monilla aamuvarhain kampaajalla ja meikkaajalla – niin minullakin. Tämän jälkeen piti siirtyä Logomoon promootioaktia varten. Järjestäydyimme tiedekunnittain ja pareittain akateemista kulkuetta varten, kärjessä yliopiston johto ja professorit sekä promoottorit, ja astelimme juhlallisesti ja rauhallisesti saliin, jossa olivat vieraat jo istumassa katsomossa. Ensin rehtori Marjo Kaartinen ja promoottori, professori Jarkko Kari pitivät omat puheensa ja sitten promovoitiin kunniatohtorit.

Kunniatohtorin arvonimi myönnetään tiedekunnittain sellaisille henkilöille, jotka ovat meritoituneet yhteiskunnallisesti tai tieteellisesti. Heitä olivat tänä vuonna muun muassa moninkertainen Finlandia-palkittu kirjailija Pajtim Statovci (humanistinen tiedekunta) ja tiedettä popularisoinut kirjailija, tutkija Tiina Raevaara (lääketieteellinen tiedekunta ja humanistinen tiedekunta). Triviana mainittakoon, että ensimmäisen kunniatohtorin tittelin ansaitsi vuonna 1927 Turun yliopiston kansleri J. R. Danielsson-Kalmari. Trivia #2: Urho Kekkonen promovoitiin urallaan 19 kertaa kunniatohtoriksi vuosien 1953 ja 1979 välillä.

Filosofisten tiedekuntien (humanistinen ja matemaattis-luonnontieteellinen) vuoro tuli ensimmäisenä. Promoottorina toimi professori Jarkko Kari. Tässä vaiheessa moni meistä todennäköisesti kertasi päässään mantraa: taivuta päätä promoottoria kohti, ota miekka kaksin käsin, vie se vasempaan käteen, ota diplomi, kumarra, pyörähdä vasemmalta toiselle puolelle, kumarra yleisölle, astele rauhallisesti pois omalle riville. Ja toivoi, ettei kompastuisi tai pudottaisi tohtorin merkkejään matkalla. (Kaikki suoriutuivat tehtävästä loppujen lopuksi hyvin!)

Latinankieliset tekstit toistuivat ja erityisesti sanat gladius, pileus, diploma jäivät kaikumaan mieleen. Miekka, hattu, diplomi. Tohtorinhattu edustaa vapautta ja akateemista riippumattomuutta, miekka taas hengen terävyyttä ja tohtorin oikeutta puolustaa totuutta. Diplomi taasen on asiakirja, joka todistaa tohtorinarvon myöntämisen.

Kun lopulta noin kolmen tunnin kuluttua kaikki tiedekunnat oli käyty läpi ja jokaisella tohtorilla oli omat tohtorin symbolinsa hallussa, saimme nauttia yliopiston piirissä toimivan sinfoniaorkesterin Collegium Musicumin tulkinnoista Armas Järnefeltin ja Jean Sibeliuksen sävellyksistä. Lopuksi laulettiin Maamme-laulu ja tämän jälkeen marssimme juhlallisesti ulos salista. Salin ulkopuolella oli hetki aikaa tavata vieraita ja hengähtää. Promovendit saivat pientä välipalaa ja juotavaa ja sitten olikin jo aika siirtyä tilausbusseihin, jotka ajoivat meidät kauppatorille. Siellä järjestäydyimme oman tiedekunnan sekä sen mukaan, menikö Turun tuomiokirkkoon jumalanpalvelukseen vai tunnuksettomaan tilaisuuteen Turun Taidehalliin. Lähdimme marssimaan ja ainakin itselleni tämä oli ehkä kohokohta koko promootiotapahtumassa, joka sai tuntemaan akateemista yhteisöllisyyttä. Kaduilla oli hauskaa havaita tuttuja kasvoja ja toisaalta myös sattumalta paikalle eksyneitä ja hämmästyneitä turisteja.

Kuten 1800-luvun alun promootioissa, myös vuonna 2025 olivat kirkkoon tervetulleita kutsuvieraiden lisäksi kaikki halukkaat. Saarnoissa toistuivat jo aiemmissa puheissa tutuksi käynyt teema, tieteen ja totuuden puolustaminen myrskyisessä nykymaailmassa, jossa tutkitulla ja luotettavalla tiedolla on äärimmäisen suuri tarve. Jumalanpalveluksen jälkeen oli aikaa viettää läheisten parissa, ottaa kuvia ja vetää henkeä ennen seuraavaa koitosta.

Spektaakkelin loppuhuipennus

Päivä huipentui promootioillallisiin Logomossa, jossa nautittiin kolmen ruokalajin ateria puheiden ja laulu- ja tanssiesitysten höystämänä. Illallisten puheissa toistui tieteen arvostaminen ja puolustaminen, mutta myös kulttuurihistoria hauskalla tavalla: ensin sen toi esille kulttuurihistorian professorina toiminut rehtori Marjo Kaartinen omassa puheessaan, ja myöhemmin kulttuurihistoriasta väitellyt promovendi Janne Palkisto, joka muun muassa esitteli niitä moninaisia aiheita, joista viime vuosina on syntynyt kulttuurihistorian väitöskirjoja. Tällä kertaa promovoitiin viisi vuosina 2022–24 kulttuurihistoriasta valmistunutta tohtoria, itseni mukaan lukien. Vielä kun muistaa, että Hannu Salmi oli juhlamenojen ohjaaja, niin kulttuurihistoria tosiaan loisti kirkkaasti läsnäolollaan seremoniassa.

Mitä jäi käteen, paitsi miekka ja diplomi?

Vaikka osallistuminen kaksipäiväisen tilaisuuden kaikkiin tapahtumiin vaati suhteellisen muhkeaa setelinippua, oli hienoa päästä osalliseksi vuosisataisia perinteitä. Miekanhiojaisista, aktista, kirkosta ja illallisista jäivät hienot muistot, ja ne nostivat akateemisen yhteisöllisyyden tuntoa. Kuten menneinä vuosisatoina, myös nykyajan tohtoripromootiossa korostuvat yliopiston yhtenäisyys ja tieteen arvostus. Olemme kaikki valmiina puolustamaan tiedettä (symbolisesti) terävillä miekoillamme!

Lähteet

Artukka, Topi: Promootioiden historiaa Turussa. Auraica. Scripta a Societate Porthan edita. Vol. 13, 2022: 35–41.

Kansallisbiografia. Kekkonen, Urho. https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/632

Promootiossa vihittiin 190 tohtoria ja 10 kunniatohtoria – ”Palakoon tieteen soihtu tänään kirkkaasti”. Uutinen 16.5.2025, Turun yliopiston verkkosivut. https://www.utu.fi/fi/ajankohtaista/uutinen/promootiossa-vihittiin-190-tohtoria-ja-10-kunniatohtoria-palakoon-tieteen