Milloin sait dosentin arvonimen ja missä työskentelet nyt?

Sain dosentin arvon syksyllä 2023. Työskentelen Muinaisen Lähi-idän imperiumit -nimisessä Suomen akatemian huippuyksikössä, sosiaalitieteitä ja historiantutkimusta yhdistelevässä työryhmässä.

Mitä olet tutkinut ja miksi?

Olen tutkinut muinaisen Lähi-idän historiaa, kulttuuriperintöä ja kirjallisuutta keskittyen erityisesti myöhäiseen pronssikauteen, jolloin itäisellä Välimerellä vallitsi useiden pitkälle kehittyneiden sivilisaatioiden muodostama kansainvälinen kauppa- ja yhteistyöverkosto. Tämä aikakausi on mielenkiintoinen siksi, että siltä on jäänyt runsaasti kirjallista ja materiaalista todistusaineistoa ja erityisesti siksi, että se edelsi tämän yhteistoiminnasta riippuvaisen maailmanjärjestyksen lähes täydellistä romahdusta pronssi- ja rautakausien taitteessa. Meidän tuntemamme muinainen maailma on pitkälti muotoutunut rautakaudella mutta niin Vanhassa testamentissa, kreikkalaisten kertomusrunoudessa kuin roomalaisten kirjoituksissa etsivät kansat omaa alkuperäänsä näistä sekasorron ajoista.

Väittelin teologian tohtoriksi Helsingin yliopistossa vuonna 2016 pääaineenani Vanhan testamentin eksegetiikka ja sivuaineina seemiläiset kielet ja kulttuurit, jonka lisäksi tutkintooni kuului myös assyriologiaa ja egyptologiaa. Oma erityisalani on ugaritin kieli ja kulttuuri. Nykyisen Syyrian rannikolla sijainnut Ugarit oli merkittävä kauppakaupunki myöhäisellä pronssikaudella ja se koki täydellisen tuhon maailmanjärjestelmän romahtaessa kadoten täysin maailman kartalta. Kaupungin raunioista on löydetty runsaasti kirjallisuutta (kirjeitä, sopimuksia, tarinoita, loitsuja, lääketiedettä yms.) mutta niitä osaa lukea vain kourallinen ihmisiä maailmassa. Tutkimuskohde on mielestäni tärkeä siksi, että näillä romahduksen kynnyksellä eläneillä ihmisillä saattaa olla paljonkin sanottavaa nykyihmiselle.

Mitä tutkit nyt?

Tutkimusryhmäni on kehittänyt keinoja yhdistää sosiaalitieteellisiä lähestymistapoja historiantutkimukseen. Olemme mm. käyttäneet ranskalaisen sosiologin Pierre Bourdieu’n kenttäteoriaa sosiaalisten biografioiden tai henkilöhistorioiden kirjoittamiseen. Itse olen työskennellyt muinaisen egyptiläisen Ahatabu-nimisen naisen ja hänen perheensä henkilöhistorian parissa, ja muutenkin tutkinut maahanmuuttajataustaisten naisten elämää ja arkea persialaisen imperiumin miehittämässä Egyptissä.

Oma projektini kuitenkin sijoittuu aiemmin mainittuun Ugaritin kaupunkiin. Tutkin ilmastonmuutoksen näkymistä muinaisten ihmisten arjessa tarkastellen Ugaritista löytyneitä tekstejä, kuva-aineistoa ja materiaalista kulttuuria, jonka avulla yritän havainnoida näissä esiintynyttä vaihtelua ja sen suhdetta ympäristössä tapahtuneisiin muutoksiin. Yksi niistä (monista) syistä, joita pronssikauden romahdukselle on ehdotettu, koskee nimenomaan ilmastonmuutosta.

Mihin ajankohtaisiin keskusteluihin tutkimuksesi kytkeytyy?

Ilmastonmuutos on eittämättä eräs aikakautemme kuumista puheenaiheista ja ilmastonmuutoksen kieltäminen eli ilmastodenialismi on yksi sosiaalitieteiden nykyään tarkastelemista ilmiöistä. Ilmiön alkuperää on paikannettu yhteiskunnallis-taloudellisiin tekijöihin ja erityisesti järjestäytyneeseen fossiilienergiateollisuuteen, jonka uskotaan omista tarkoitusperistään masinoivan näitä asenteita ja mielipideilmastoa. Pronssikauden ihmisten asenteiden, reaktioiden ja mielipiteiden tutkiminen antaa meille mahdollisuuden tarkastella ihmisten suhtautumista muuttuvaan ympäristöön, ilmastonmuutokseen ja äärimmäisten sääilmiöiden lisääntymiseen ilman tätä painolastia.

Mikä johdatti sinut alun perin kulttuurihistorian pariin?

Historia ja kulttuuriset ilmiöt ovat kiinnostaneet minua lapsesta saakka. Näin ihmisenä yksi keskeisimmistä eksistentiaalisista kysymyksistä liittyy ihmisyyteen, johon mielestäni pääsee parhaiten käsiksi tarkastelemalla menneiden ihmisten elämää ja ajattelua. Ahmin lapsena kansojen historioista kertovia kirjoja, joka johti minut jo peruskoulussa latina-luokalle ja minulle on oikeastaan aina ollut itsestään selvää, että tulen tavalla tai toisella työskentelemään historian parissa. Kulttuurihistorian pariin puolestaan ajauduin siksi, että teen mielelläni ns. longue durée -tutkimusta eli tarkastelen historian suuria kaaria ja pidempiä kehityskulkuja. Kulttuurihistoria antaa tilaa sellaisille isoille kysymyksille, joita nykyiset spesifeihin kysymyksiin ja yhä syvempään erikoistumiseen perustuvat tutkimuksen rahoitusmallit karsastavat.

Mitä kulttuurihistorian dosentuuri Turun yliopistossa tarkoittaa sinulle?

Arvostan Turun yliopiston kulttuurihistorian dosentuuria juuri siksi, että se heijastaa laaja-alaista asiantuntemustani. Minulle on aiemmin myönnetty muinaisen Lähi-idän tutkimuksen dosentuuri Helsingin yliopistossa mutta tämän oppiaineen parissa ei juurikaan tehdä sellaista suurella pensselillä maalailevaa, eri kulttuureja ja ilmiöitä pitkällä aikavälillä tarkastelevaa tutkimusta, joka on omaa sydäntäni lähellä. Kulttuurihistorian tutkimusyksiköitä ei maailmanlaajuisestikaan ole liikaa, joten on erityisen tärkeä taata oppiaineen säilyminen suomalaisessa kontekstissa.