Kun vierailin ensimmäisen kerran Sagalundissa, oli toukokuu ja kevät hurmaavimmillaan. Kukat kukkivat ja puut, pensaat, nurmet kaikki viheriöivät. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, ja tunnelma oli kepeä, sillä tavoin kuin kevätpäivänä voi vain olla: valo tuntui iholla asti, kuukausia poissa olleet tuoksut herättivät aistit ja ympärillä väriloisto sai kaiken tuntumaan hyvin elävältä. Mikä ihana paikka viettää kevätpäivää! Toki paikka tarjoaa kiehtovat puitteet vierailulle myös muina ajankohtina.

Kemiönsaaressa Kemiössä sijaitseva Sagalundin museoalue on Suomen ensimmäinen ulkoilmamuseo. Jo tästä syystä paikka on kulttuurihistoriallisesti tärkeä ja merkittävä. Sagalundin museoalueen perusti vuonna 1900 Nils Oskar Jansson (1862–1927). Alueen esikuvana toimi ennen kaikkea Tukholmassa sijaitseva, vuonna 1891 perustettu ulkoilmamuseo Skansen. Nykyisin Sagalundissa on runsaasti Kemiönsaaren historiaan liittyviä rakennuksia, puutarha merkittävine kasvikokoelmineen ja esimerkiksi lapsille erilaisia leikkiympäristöjä.

Nils Oskar Janssonin lisäksi yksi merkittävä henkilö niin Kemiössä kuin Sagalundissa sen alkuajoista lähtien oli Adèle Weman (1844–1936). He olivat kummatkin kansakoulunopettajia, ja he perustivat yhdessä myös esimerkiksi Kemiön nuorisoseuran alueelle vuonna 1888. Sivistystyö, kulttuuri ja monenlainen yhteiskunnallinen vaikuttaminen oli heille tärkeää.

Janssonin ja Wemanin elämät tuntuvat kiehtovilta, eroavaisuuksineen ja kohtaamisineen. Jansson oli keräilijä ja ehkä monella tavoin omiin oloihinsa ja monien omien projektiensa pariin vetäytyvä henkilö. Jansson oli kiinnostunut monenlaisista asioista, ja hänen museoidusta kodistaan löytyykin muun muassa kivi-, simpukka- ja muita kokoelmia, taidetta, nikkarointihuone, kirjoja ja kirjansidontavälineet. Niin ikään kasvit olivat hänelle tärkeitä, ja yksi Janssonin esikuvista oli 1700-luvulla elänyt ja vaikuttanut kasvitieteilijä Carl von Linné. Jansson luetteloi tarkasti alueelle tuomansa ja istuttamansa kasvit, ja Sagalundin yhtenä tärkeänä osana olikin kasvitieteellinen puutarha. Jansson oli lisäksi intohimoinen historiaharrastaja, ja hän kirjasi historiaa ja siitä tekemiään tulkintoja lukuisiin vihkoihin ja kirjoihin. Hän kirjoitti myös päiväkirjaa.

Weman oli puolestaan seuraneiti, joka piti usein yhteyttä muihin ihmisiin ja tykkäsi juhlia lähes päivittäin. Hänen museoidusta kodistaan välittyykin juhlien tuntu, on soittimia, nuotteja, värejä, taidetta, astioita pöydillä, kauniita vaatteita, hattuja ja laukkuja siellä täällä. Vuonna 1911 valmistuneessa, Wemanille ja Janssonille eläkeläiskodiksi rakennetussa Villa Sagalundissa Wemanin puolella – itäpäädyssä oli hänen asuntonsa, kun taas länsipäätyä asutti Jansson – oli runsaasti vieraspetejä, kävihän hänen luonaan vieraita lähes päivittäin, ja monesti vieraat jäivät yöksi kylään. Näistä vierailuista Weman piti päiväkirjaa. Weman oli niin ikään etenkin suomenruotsalaisissa piireissä arvostettu kirjailija, näytelmäkirjailija ja runoilija, joka kirjoitti Parus Ater -nimimerkillä. Weman oli tuottelias kirjoittaja, ja hänen Villa Sagalundissa oleva kirjoituspöytänsä on hurmaava mustepulloineen, kirjepapereineen ja vihkoineen. Muutenkin hänen asunnossaan on runsaasti kauniita huonekaluja ja muita esineitä.

Kaikkiaan Sagalundin museoalue on kiehtova, kulttuurihistoriallisesti arvokas ja laajalti arvostettu sen alkuperäisyyden ja museohistoriallisen merkityksen vuoksi. Tänä päivänä museo saa lisäarvoa erityisesti siitä, että se on pystynyt säilyttämään ja dokumentoimaan hyvin perusteellisesti perustajiensa elämää. Näin ollen on hedelmällistä ja tärkeää tehdä myös akateemista tutkimusta alueesta ja siellä vaikuttaneista henkilöistä.

Tarinoiden lehto -hankkeessa tutkimmekin Sagalundin museomiljöötä ja sen kulttuurihistoriaa erityisesti juuri sen perustajajäsenten Nils Oskar Janssonin ja Adèle Wemanin elettyjen elämien sekä ympäristöelämäkertametodologian avulla. Tarkastelemme, miten yksilön elämä rakentuu suhteessa ympäristöön ja miten tämä eletty elämä tallentuu myöhemmin museotoiminnan tuloksena osaksi kulttuurista muistia.

Tieteellistä tutkimusta ja taiteellista työskentelyä yhdistävän hankkeen keskiössä ja mikrohistoriallisen analyysin kohteena ovat Sagalundin museoalueella sijaitsevat kulttuuripersoonien Janssonin ja Wemanin museoidut kodit sekä niiden ympärille rakentunut luontomiljöö, kasvit ja puutarha. Hankkeen tavoitteena on tuottaa uutta tietoa Sagalundin kulttuuriympäristön ja laajemmin saaristokulttuurin historiasta sekä Nils Oskar Janssonin ja Adèle Wemanin eletyistä elämistä sekä rooleista kulttuurisen muistin ja museomiljöön tallentamis- ja muodostumisprosesseissa.

Lisätietoja Tarinoiden lehto -hankkeesta löytyy osoitteesta https://sites.utu.fi/tarinoidenlehto.

Ajatuksia hankkeen synnystä voi puolestaan lukea hankkeen johtajan Maarit Leskelä-Kärjen blogikirjoituksesta, joka löytyy osoitteesta https://sites.utu.fi/tarinoidenlehto/tarinan-lahtopiste-miten-kaikki-oikein-alkoi.

Suosittelen lämpimästi kaikille käyntiä Sagalundissa! Lisätietoja paikasta löytyy heidän sivuiltaan osoitteesta https://sagalund.fi.

Karoliina Sjö on kulttuurihistorioitsija ja Tarinoiden lehto -hankkeen tutkija