Kulttuurihistorian dosentti Marika Räsänen toimii akatemiatutkijana myöhäiskeskiaikaisia reliikkejä koskevassa, viime vuonna käynnistyneessä hankkeessa Rethinking the Late Medieval Relic (c. 1200–1550). Hänellä on pitkäaikainen tutkimussuhde keskiajalla pyhimykseksi julistettuun teologi Tuomas Akvinolaiseen (1225–1274), jonka suuret juhlavuodet ovat nyt käsillä.

Löysin Tuomas Akvinolaisen levottoman ruumiin sattumalta. Aloitin artikkelin työstämisen Tuomaan ruumiin kuolemanjälkeisistä käänteistä Suomen Rooman instituutin silloisen johtajan Christian Krötzlin työryhmässä vuonna 2003. Aluksi arvelin peseväni aiheesta käteni, kun artikkelini olisi valmis. Samaan aikaan olin aloittelemassa väitöskirjaprojektia, jonka aihe oli aivan toinen.

Levoton ruumis koukutti mutta en antanut sille koko kämmentä. Olin varma, että niin rehevästä aiheesta olisi tehty jo monta väitöskirjaa erilaisista näkökulmista eikä siihen siten olisi järkevää tarttua.

Ensimmäisen tieteellisen artikkelin kirjoittaminen oli vaativaa ja aikaa vievää, ja samalla havaitsin yllättävän ison aukon tutkimustraditiossa liittyen Tuomaan ruumiin historiaan. Huolellisesti harkiten päädyin vaihtamaan väitöskirja-aiheekseni Tuomas Akvinolaisen reliikkien ”elämän ja teot”.

Jäin uuden aiheeni kanssa Roomaan. Mylläsin Vatikaanin kirjaston kokoelmia; käsikirjoituksia, painettuja lähdeteoksia ja tutkimuskirjallisuutta jäljittääkseni Tuomaan ruumiin vaiheita sen hautaamisesta vuonna 1274 Fossanovan luostariin Etelä-Italiaan, ruumiin salaisia siirtoja ja sen jakamisia osiin sekä lopulta yhden aikakauden päättänyttä juhlallista ruumiin siirtämistä Italian niemimaalta Toulouseen, Etelä-Ranskaan.

Päivät kirjastossa venyivät, työ oli hidasta. Löysin vähin erin teemaan liittyvää kiinnostavaa tutkimuskirjallisuutta. Suoranainen ”artikkelisuma” paikantui vuosiin 1923-25. Tuolloin oli juhlittu Tuomas Akvinolaisen erinäisiä ”sadansia vuosia” syntymästä, kuolemasta ja kanonisaatiosta. Tuskastuneena omaan etenemiseeni vannoin käsi jonkun juhlakirjan päällä (kuvainnollisesti), että väitöskirjani valmistuisi siten, että seuraaviin vuosijuhliin saisin minäkin kutsun.

Muistin lähemmäs parikymmentä vuotta vanhan lupaukseni joitakin viikkoja sitten. Heinäkuussa tulee 700 vuotta Tuomas Akvinolaisen kanonisaatiosta, ensi maaliskuussa 750 vuotta Tuomaan kuolemasta ja vuonna 2025 vietetään hänen syntymänsä 800-vuotisjuhlaa. Omaan Tuomas-juhlakiertueeseeni kuuluvat esitelmät ainakin Torontossa, Toulousessa ja Fossanovassa. Esitelmät kootaan useiksi artikkelikokoelmiksi ja monia muitakin Tuomaaseen liittyviä tutkimuksia on valmisteilla.

Mikä tärkeintä, parin vuoden päästä Tuomas Akvinolais-tutkimuksen tila näyttää jälleen aivan erilaiselta kuin sata – tai parikymmentä – vuotta sitten. Silti juhlavuositutkimus tuskin tuottaa suuria määriä merkittäviä uusia avauksia Tuomaan jälkivaikutuksen tarkasteluun. Toivo onkin niissä nuorissa tutkijoissa, jotka löytävät juhlajulkaisut, paikantavat luutuneet rakenteet ja traditioiden välistä pilkistävät aukot. Aukot, joihin voi tarttua monitieteisellä otteella ja ravistella esille jotain uutta esimerkiksi vallan, vaikuttamisen ja pyhyyden välisistä suhteista.

Lisätietoja Marikan tutkimushankkeista: https://sites.utu.fi/ossagloriosa/